Rapakkojoen Rakkineessa vieraili viime viikolla hollantilaisia maataloustuottajia. Seitsemän naisen delegaation vastaanotti maatalousyrittäjä Wilma Harmoinen, joka itsekin on lähtöisin Hollannista. Hollantilaisnaiset tutustuivat paikalliseen maatalouteen ja ruokakulttuuriin.
Hollantilaisten maataloustuottajanaisten vierailu lähti liikkeelle viime vuonna, kun maa- ja kotitalousnaisten Itä-Suomen toiminnanjohtaja Marjatta Pikkarainen ja Itä-Suomen maa- ja kotitalousnaisten piirin johtokunnan jäsen Wilma Harmoinen kohtasivat naiset Hollannissa. Mainittakoon, että hollantilaisnaiset edustavat LTO Nordia, he eivät ole paikallisia maa- ja kotitalousnaisia, vaan lähempänä maatalouden keskusjärjestö MTK:ta, joka on edunvalvontajärjestö, maa- ja kotitalousnaiset puolestaan on neuvontajärjestö.
Kiuruveden maa- ja kotitalousnaisten puheenjohtaja Pirjo Lind kertoi, että kohtaamisesta jäi molemmin puolin mukava kokemus ja siksi naiset halusivat tulla Suomeen vierailulle. Hollantilaisseurue vieraili Kiuruveden lisäksi Kuopiossa ja Pohjois-Karjalassa. He tutustuivat maaseudun yrityksiin, lypsykarjatiloihin sekä maatilamatkailuyrityksiin. Kiuruvedellä hollantilaisnaiset vierailivat Iltalypsyssä, Himaharjussa ja Lauran puodissa ajatuksella, miten kahvila on virkistänyt kirjakauppaa.
Hollantilaisnaisista kuusi oli lähtöisin lypsykarjatilalta ja yksi kasvinviljelytilalta.
Ceciel Mentinkillä on Pohjois-Hollannissa lypsykarjatila, jossa on 350 lypsylehmää. Tilan hän omistaa miehensä ja poikansa kanssa, ulkopuolisia työntekijäitä on kaksi. Lehmät lypsetään kolme kertaa päivässä. Ceciel työskentelee kolmena päivänä viikossa sairaanhoitajana.
Ceciel Mentikin perhe on viljellyt maata samalla paikalla 22 vuotta. He siirtyivät Trentoon, koska edellisessä asuinpaikassa kaupunki tarvitsi heidän maataan ja Mentikit ”siirrettiin” toiseen paikkaan.
Cecielin mukaan karjatalous Hollannissa on kannattavaa, jos karjaa on riittävästi. Jos lypsäviä on alle sata, pitää etsiä tuloa myös muualta. Cecielin tila kuuluu osuuskunnan tapaiseen löyhään liittoumaan, osakkaiden maidosta tehdään maitojauhetta, jota myydään Intiaan, Kiinaan ja Afrikkaan.
Helma Vermue taas on mukana isossa osuuskunnassa, jossa on mukana liki 10 000 osakasta. Helmalla on yhdessä miehensä kanssa 170 lehmää, hekin ovat siirtyneet tilalleen muualta ja harjoittaneet samalla paikalla maataloutta 15 vuotta.
Naiset kertovat, että Hollannissa maatalouden suurin haaste on lanta ja maan puute. Koska Hollanti on maantieteellisesti pieni alue, ei pinta-alaa tahdo riittää lannanlevitykseen.
– Tämän ongelman ratkaisemiseksi keksitään koko ajan keinoja. Joskus on mennyt niin, että lannan käsittelystä syntyy enemmän kustannuksia kuin maidosta tuottoa, Helma kertoo.
Naiset kritisoivat Euroopan unionia siitä, että Italia, Espanja ja Kreikka saavat määrittää liikaa, mitä Hollannissa saadaan tehdä. Älytöntä heistä on sekin, että he joutuvat miettimään, minne karjanlantaa viedään ja samaan aikaan ostetaan lannoitteita muualta. Se ei ole ekologista.
Ceciel nostaa esiin eriarvoisuuden EU:n sisällä, hänen tilansa on vain kolmen kilometrin päässä Saksan rajasta, mutta Hollannissa typpeen suhtaudutaan paljon tiukemmin kuin Saksassa.
Erilaiset lähtökohdat
Kun vertaillaan Suomen ja Hollannin maataloutta, on mailla ihan erilaiset lähtökohdat, sillä Suomi on kahdeksan kertaa suurempi maa kuin Hollanti, mutta Suomessa on vain 5 miljoonaa asukasta, kun taas Hollannissa asuu noin 18 miljoonaa ihmistä. Näin ollen tilan käyttö on ihan erilaista Hollannissa, jossa kaupungit haluavat kasvaa ja luonnollekin pitäisi jättää tilaa.
Hollannissa hehtaari maata saattaa maksaa yli 100 000 euroa. Naiset arvelevat, että Suomessa taas tarvitaan paljon enemmän investointeja, että pohjoisessa päästään samaan tulokseen kuin Hollannissa. Hollannissa myös maasto on tasaisempi, Suomessa kivisempi ja Hollannissa matkat ovat lyhyitä. Hollantilaisemännät arvioivat, että Suomessa on maataloutta helpompi laajentaa, kun maata riittää, eikä typpioikeuksia tarvitse ostaa kuten Hollannissa. Hehtaarikohtaiset typpipäästöt ovat Hollannissa EU:n toiseksi suurimmat.
Naiset kertovat arvostavansa kovasti Wilma ja Unto Harmoisen Rakkineen tilaa, jossa on 3 lypsyrobottia, 165 lehmää. Ja vielä jaksetaan visioida tulevaisuuteen.
Myös Hollannissa on olemassa kaupunkien ja maaseudun välistä vastakkainasettelua, jota naisten mielestä pitää yllä eläinaktivistien suulla puhuva media. Naiset valittelevat, että kaupunki ja maaseutu etääntyvät toisistaan, kaupungeissa ei ymmärretä enää, mistä se ruoka tulee.
– On kova työ, että kerrotaan kuluttajalle, mitä me teemme, naiset sanovat.
Wilma Harmoinen lisää, että Suomessa ymmärretään maatalouden merkitys ehkä paremmin Ukrainan sodan takia, koska Venäjä on niin lähellä, tiedetään, että rajat voivat mennä kiinni. Hollantilaiset kuvittelevat olevansa turvassa ja maassa ajatellaan ruuan tulevan kaupasta.
Mainittakoon, että Hollannissa tuottajilla on ihan oma puolue, jolla on edustus parlamentissa.
Kehittämisyhdistys Ylä-Savon Veturin toiminnanjohtaja Minna Partanen toivoo suomalais- ja hollantilaisnaisten yhteistyölle jatkoa.
– Mukana voisivat olla kaikki maaseudun naiset, kylätoimijat. Meillähän on tämä Älykäs kylä -hanke. Hollannissa hyödynnetään digitaalisuutta ja kestävää kehitystä. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten nämä toteutuvat maaseudulla ja tukevat maaseutuyrittäjyyttä.
Kolmen ruokalajin menu
Hollantilaiset ja suomalaiset naiset valmistivat torstai-iltana Rakkineen Brysselissä illallisen, sillä 4.9. vietetään suomalaisen ruuan päivää, jolloin syödään yhdessä.
Ruoka- ja yritysasiantuntija Marja Niskanen maa- ja kotitalousnaisista kertoi, että ruokalista on laadittu siten, että siinä on mahdollisimman paljon mukana paikallisia raaka-aineita.
Alkuruokana oli kasvissosekeitto ja villiyrttipesto sekä ruisnappeja, pääruokana paistettua kuhaa, perunoita ja salaattia, jälkiruokana mustikkakukkoa ja mansikkatalkkunaa.
– Mustikkakukkoa ja mansikkatalkkunaa sen takia, että mustikkakukolle ja savolaiselle talkkunalle on haettu EU-nimisuojaa, selitti Niskanen.
Jälkiruokavalikoimaan kuului myös uunijuustoa vadelmien kanssa.
Niskanen selitti hollantilaisnaisille, miten talkkuna tehdään.
– Talkkuna syntyy niin, että ensin ohranjyvät keitetään ja sitten hyvät paahdetaan uunissa.
