Mistä tietää tulleensa henkisesti keski-ikäiseksi? Minäpä kerron, sillä olen huomannut kasvaneeni sellaiseksi aikuiseksi, joka olisi vielä lukioikäiselle minulle ollut kauhistuttavan tylsä ja harmaa. Nyt minua ei haittaa olla ollenkaan ”tylsä” kolmekymppinen henkisesti keski-ikäinen. Se on oikeastaan mahtavaa, koska arkeen löytää iloa pienistä kivoista asioista.
Henkinen keski-ikä tuli minulla vastaan viime lauantaina, kun lähdin ystävieni kanssa juhlimaan venetsialaisia Kalajoelle, Pohjois-Pohjanmaalle. Lähdimme tietenkin matkaan 45 minuuttia etuajassa, että varmasti ehdimme hyvissä ajoin ravintolaan ja sieltä merenrannalle katsomaan ilotulitusta. Oli ilo huomata, että samanikäiset ystäväni olivat hekin keski-ikäistyneet ihailtavan tehokkaasti. Ennen rannalle lähtöä eräs ystäväni kaiveli autosta ylimääräiset heijastimet kaikille syksyn pimeään iltaan, ja otsalampun.
Pääsimme rannalle hiekkadyynin päälle ensimmäisten joukossa. Sateessa ja viimassa mietimme, että olipa hyvä, että varasimme niin paljon aikaa, ettei tullut edes kiire ajaa ruuhkassa ja kävellä mökiltä tapahtumapaikalle. Eikä ulkona seisoskelu haitannut, koska olimme osanneet varautua sateeseen tuuli- ja sadetakein sekä sateenvarjoin. Itse olin pukenut toppatakin, ettei varmasti tule kylmä. Samalla ihmettelin paikalle valuvia nuoria, niin kuin edeltävien sukupolvien ilmeisesti kuuluu tehdä. Kaikilla nuorista ei ollut minkäänlaista takkia tai sateenvarjoa, mutta se ei vaikuttanut haittaavan illanviettoa. Läheisestä baarista kantautui kappale, jossa laulettiin alastomista naisista ja viinan juonnista. Tällainenko musiikki on nykyään suosittua, huomasin ajattelevani. Olisi nyt soinut edes Arttu Wiskaria.
Odotellessa piti tietenkin päivitellä myös nykyajan katujen muodikkaimpia härveleitä: ohitse suikkivia sähköpotkulautoja. Toista se oli silloin, kun minä olin nuori. Silloin matkat taitettiin omin lihasvoimin pyörällä (eikä millään sähköisellä) tai jalan vaikka sitten veren maku suussa, ja siihen oli tyytyminen. Alan uskoa, että vanhempieni tarinat loputtomista ylämäistä taisivat olla totta minunkin nuoruudessani. Nuorten, nykyajan härveleiden ja musiikin ihmettelyn lisäksi keski-ikä näkyi myös muissa puheenaiheissa. Ei nimittäin liene mitään keski-ikäisempää puheenaihetta kuin kodin pikku laitteet – ne ovat niitä hyviä härveleitä, jotka tekevät elämästä parempaa. Ystäväni miettivät, kumpi olisi parempi hankinta, robotti-imuri vai yleiskone. Robotti-imuri voitti äänestyksen. Itse olen harkinnut riisinkeittimen ja airfryerin välillä, ja ehkä vohvelirautakin voisi olla kiva.
Kalajoen ilotulituksesta täytyy mainita, että se oli uskomattoman upea, niin kuin joka vuosi. Sitä kannatti odottaa vesisateessa. Ilotulituksen jälkeen yksi ystävistäni alkoi miettiä, pitäisikö lähteä porukalla vielä jatkoille baariin tai vaikka kahville. Ehdotus sai nihkeän vastaanoton, sillä olihan kello jo yli yksitoista yöllä. Henkisesti keski-ikäisten nukkumaanmenoaika oli jo käsillä. Kun pääsin kotiin, iltani kruunasi se, kun sain henkisen keski-ikäni huipulla vetää jalkaani tuliterät, kuivat sukat. Olivat paksua kangasta ja vielä alekorista bongatut. Mikä löytö keski-ikäiselle sielulle.
Kirjoittaja on Kiuruvesi-lehden toimittaja, joka on saavuttanut henkisen keski-iän.
