Tässä opetellaan elämään uutta vuotta. Ehkäpä vaistomaisesti vanhasta muistista tulee kirjoitettua viime vuosi vahingossa. Iän karttuessa ihmettelee, että tällaisen vuosiluvun, 2025 saa elää ja kokea. Vuodenvaihtumisen merkitys on enemmän symbolinen, sillä arjen palatessa elämä jatkuu entiseen tahtiin. Vai!?
Uuden vuoden aikaan tulee pohdittua elettyä ja nähtyä. Itse kunkin elämässä on tapahtunut monenlaista. Kenties odotukset ja toiveet eivät ole toteutuneet, yllättäviä vastoinkäymisiä on ilmaantunut, moni on joutunut luopumaan ihmisistä, jotka ovat merkinneet paljon. Maailmanmeno askarruttaa tavalla, joka panee kysymään Väinö Malmivaaran virren sanoilla: Kuinka lainkaan uskallamme, käydä vuoteen alkavaan?
Jokainen eletty hetki muokkaa meitä. Vaikka paljon olisi unohtunut, ovat eletyt hetket muokkaamassa ja ne ovat tallennettuina elämänkokemuspankkiimme. Niitä ei saa meiltä pois. Menneisyydessä ei näet mikään ole peruuttamattomasti kadonnutta, vaan katoamattomana tallessa. Mikä on mennyt ja tapahtunut, sitä ei enää voi tehdä tapahtumattomaksi tai pyyhkiä pois maailmasta.
Uuden vuoden alkaessa tähyämme tulevaan. Monet epävarmuustekijät askarruttavat. Kristillinen usko ei lupaa välitöntä helpotusta ulkonaiseen ahdinkoomme tai ikävien asioiden häipymistä elämästämme.
Mutta Vapahtajamme lupaa meille kaikille ikuisen elämän, joka ei lopu ja jonka Hän itse turvaa. Elämämme on Taivaan Isän kädessä. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!
Hyvää uutta vuotta 2025!
Kirjoittaja on Kiuruveden seurakunnan kirkkoherra