Kiuruvedellä  on noin 70 omaishoitajaa. He hoitavat läheistään kotona ja voivat olla aika yksin omaisensa kanssa. Omaishoitajilla on mahdollisuus saada vertaistukea omaishoitajien vertaisryhmästä.

Kiuruveden omaishoitajien vertaisryhmä kokoontui seurakuntatalossa viime viikon keskiviikkona. Paikalla oli parikymmentä omaishoitajaa ja jokunen hoidettavakin. Omaistaan hoitavien vertaisryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa. Ryhmän tarkoitus on välittää tietoa ja tarjota vertaistukea omaishoitajille.

Kiuruvedellä on 73 omaishoitajaa, joista neljällä on vielä arvioimaton asiakkuus. Kaikkiaan Kiuruvedellä ja sen ympäristökunnissa (Vieremä, Iisalmi, Sonkajärvi ja Rautavaara) on omaishoitajia 354, joista arvioimattomia on 17.

Omaishoito tarkoittaa ikääntyneen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla.​ Omaishoidon tuki on kokonaisuus, joka muodostuu omaishoitajalle maksettavasta hoitopalkkiosta, tuesta ja lakisääteisestä vapaasta sekä omaishoitoa tukevista palveluista. Hoitopalkkion taso määräytyy hoidon päivittäisen sitovuuden ja vaativuuden mukaan.

Kiuruveden omaishoitajien vertaisryhmästä vastaavat vuorotellen  Pohjois-Savon hyvinvointialue Pohjois-Savon omaishoitajat ry ja  Kiuruveden seurakunta. Ryhmässä käy ulkopuolisia vierailijoita, puhumassa on ollut muun muassa fysioterapeutti, ravitsemusterapeutti, ohjausta on saatu myös digiasioissa.

Pohjois-Savon hyvinvointialueen omaishoidontuen asiakasohjaaja Reeta Kauppinen kertoo, että kokoontumisessa on ollut toistakymmentä omaishoitajaa. Välillä hoidettavat olivat LC Helmiinoiden kanssa toisessa huoneessa kokoontumisen ajan, mutta hoidettavia on ollut kuitenkin sen verran vähän, että Helmiinat eivät ole olleet enää mukana.

– Jos Helmiinoiden palveluille on kysyntää, he aloittavat varmaan uudestaan, sanoo Kauppinen.

Kauppinen näkee, että omaishoitajien vertaisryhmässä omaishoitajat pääsevät  ennen muuta kokoontumaan ja vaihtamaan ajatuksiaan. Ryhmässä myös hyvinvointialueen työntekijöillä on mahdollisuus tiedottaa ajankohtaista asioista ja omaishoitajilla kysellä hyvinvointialueen edustajilta ja omaishoitoyhdistyksen ihmisiltä.

– Jokainen omaishoitaja saa kertoa mitä haluaa tai olla vain kuulolla, jatkaa Kauppinen.

Kauppinen tuntee omaishoitajat, hän käy säännöllisesti hoitajan ja hoidettavan luona heidän kodissaan seurantakäynneillä, vertaisryhmässä pääsee vapaammin juttelemaan.

Mutta millä kriteereillä pääsee omaishoitajaksi ja saa omaishoidon tukea ja omaishoidon palveluita?

– Karkeasti sanottuna silloin, kun hoidettavalla on 2-3 päivittäistä toimintoa, joihin hän tarvitsee apua. Sellaisia ovat peseytyminen, ravitsemus ja hygienia wc-käynteineen, pukeutuminen, liikkuminen ja/tai lääkehoito. Voi toki olla myös itsenäisiä muistisairaita, jotka tarvitsevat runsaasti valvontaa ja ohjausta, Kauppinen kiteyttää.

Hoitajien määrä laskenut

Kiuruvedellä oli viime vuoden alussa 90 omaishoitajaa. Omaishoitajien määrän vähenemiseen ei ole yhtä selittävää syytä. Omaishoitajatilanne elää koko ajan, kun hoidettavia poistuu.

Kaiken kaikkiaan Pohjois-Savon hyvinvointialueella omaishoitajien määrä on pysynyt kuitenkin aika tasaisena.  Hoidettavat ovat yli 65-vuotiaita, vanhimmat hoidettavat ovat olleet lähellä 100 vuotta.

– Iisalmessa oli 98-vuotias hoidettava, erittäin nuorekas, piti oikein tarkistaa papereita hänen ikänsä. Ei ole tavatonta, että hoitaja ja hoidettava ovat molemmat iäkkäitä.  Meillä on ollut sellainenkin omaishoitajuus, että hoidettava on yli 100-vuotias ja hoitaja 98-vuotias, ja he  pärjäsivät hyvin, ikä sinällään ei oikeuta palveluihin, vaan toimintakyky ratkaisee.

Muistisairaat yksi ryhmä

Omaishoitajalta edellytetään, että hänen terveydentilansa on sellainen, että  hoitaja voi vastata hoidettavan hoidontarpeeseen. Se selviää hoidontarpeenarvioinnissa.

Miksi päädytään omaishoitajaksi? Suurin ryhmä hoidettavissa ovat muistisairaat, yhä nuoremmilla on muistisairautta. Omaishoidossa on pohjoisella alueella noin 400 asiakasta, joista  toistasataa on muistisairasta. On myös halvaantumisia  ja aivoverenvuodon jälkitiloja, syöpäpotilaita. On Parkinsonin tautia, MS-tautia, neurologisia sairauksia sekä ihan iän mukanaan tuomaa avuntarvetta.

Kauppinen tekee omaishoidon arviointi- ja seurantakäyntejä Kiuruvedellä ja Vieremällä. Kun omaishoidon piriin on tultu, seurantakäynti on noin vuoden välein, tarvittaessa aikaisemmin ja useammin. Kauppinen on yhteydessä omaishoitoperheisiin, jos tarvitaan lisäapua ja tukea kotiin. 

– Mietitään, mikä olisi tähän vaiheeseen sopiva tuki, monelle voi aluksi riittää vaikkapa ihan siivous kerran viikossa.

Suvi Flygare on  omaishoidon sairaanhoitaja, hän on ainoa hyvinvointialueella, joten pohjoissavolaiset ovat sen suhteen onnekkaassa asemassa. Fygaren toimialue on Iisalmi, Kiuruvesi, Sonkajärvi, Vieremä, Rautavaara.

Flygre käy ottamassa kotona vaikkapa verikokeen, ja tekee muistitestit, ettei tarvitse enää sen takia mennä terveyskeskukseen.

– Jututan aina myös hoitajat, muistisairaan kohdalla on  tärkeää saada tietää, miten arjessa menee, muistisairas kun voi sanoa, että hyvin menee, vaikka ei menisikään, siksi on tärkeää kuulla omaista.

Omaishoitajalle laki turvaa kolme vapaapäivää kuukaudessa.  Asiakasohjaaja voi omalla harkinnallaan myös myöntää enemmän vapaata hoitajalle, kun työ muuttuu sitovammaksi, esimerkiksi yövalvonta ja hoidon tarve lisääntyy.

Hoitaja voi halutessaan vaihtaa kolmen vuorokauden vapaan lyhyempiinkin pätkiin, jotka mahdollista toteuttaa palvelusetelillä tai esimerkiksi päivätoiminnassa. Omaishoitaja saa palvelusetelillä myös  11 tuntia kuukaudessa kotiin annettava palvelua. Kiuruvedellä on useita omaishoitajille kotiin palveluja tarjoavia yrityksiä. On seurapalvelua, siivouspalvelua, lyhytaikaishoitoa.

 Hoitajalla on mahdollisuus  myös yön yli vapaalle, se voidaan toteuttaa niin, että hoidettava menee vaikkapa hoitokoti Nivaan. Kiuruvedellä on myös kiertävä perhehoitaja ja Kiuruveden ympäristökunnissakin on lisää yönylipalveluja tarjolla. Omaishoidon vapaita voi toteuttaa niin ikään Virranrannan päivätoimintaa hyödyntämällä. Kun omainen on päivätoiminnassa, pääsee hoitaja asioille. Sijaispalveluakin saa käyttää, sijainen voi olla läheinen sukulainen, joka tulee katsomaan hoidettavaa hoitajan loman ajaksi.

Yön yli vapaat on tarkoitettu lähinnä niille hoitajille, joiden hoidettava tarvitsee myös yöllä hoitoa.

 Omaishoito ei poissulje kotihoitoa.

– Kun toive on perheessä, että kotona hoidetaan, kaikki keinot käytetään. Kotihoito tukee niin hoitajan kuin hoidettavan vointia ja jaksamista. Kun hoidettavan ja hoitajan toive on että, hoidettava hoidetaan kotona loppuun saakka, järjestetään aina mahdollisuuksien mukaan myös saattohoito kotiin. Tällöin hoidettavalle ja hoitajalle tärkeä tuki saadaan liikkuvan sairaalan palveluista.

– Kun toive on perheessä, että kotona hoidetaan, kaikki keinot käytetään. Kotihoito tukee niin hoitajan kuin hoidettavan vointia ja jaksamista. Kun hoidettavan ja hoitajan toive on että, hoidettava hoidetaan kotona loppuun saakka, järjestetään aina mahdollisuuksien mukaan myös saattohoito kotiin. Tällöin hoidettavalle ja hoitajalle tärkeä tuki saadaan liikkuvan sairaalan palveluista.

Kun hoidettavuus perheessä lisääntyy, voi myös hoitajalla on kotihoidon palvelut, sitten hoitajat hoitavat molempia ja omaishoitajuus jää usein pois.

”En uskalla jättää häntä yksin”

Kiuruveden omaishoitajien vertaisryhmässä oli keskiviikkona koolla parisenkymmentä hoitajaa ja hoidettavaa. Omaishoitajien kokoontuminen on seurakuntatalossa joka kuukausi.

Enimmäkseen omaishoitajat ovat naisia. Kun pyysin haastattelua omaishoitajilta, että mitä se arki on hoidettavan kanssa, kukaan porukasta ei halunnut esiintyä jutussa omalla nimellään, mikä on ymmärrettävää. Monet hoidettavat kun vielä lukevat Kiuruvesi-lehteä ja voivat tunnistaa jutusta itsensä.

Eräs omaishoitaja suostui kuitenkin kertomaan nimettömänä, mitä on omaishoitajuus arjessa.

 – Omaishoitajuus on muun muassa sitä, että joutuu ottamaan vastuun sellaisistakin asioista, mitkä eivät ole entuudestaan itselle tuttuja ja joita ei osaa. Se ahdistaa ihan hirveästi, kun ei osaa kaikkea tehdä. Kaikki on myös hidastunut kymmenkertaisesti entiseen nähden, eikä enää ennätä tehdä kuin välttämättömän, omaishoitaja kertoo.

– Oma aika on myös lähes olematon.  Ennen luin 5–6 kirjaa kuussa, täytin ristikoita ja tein käsitöitä, nyt ei tehdä käsitöitä, ristikoita vähän aamulla, kun juodaan kahvia. Illalla luen kirjaa niin kauan kuin jaksan, yleensä nukun jo ensimmäiselle sivulle, koska olen niin väsynyt. Oma aika on kortilla. Mutta on vain nyt osattava nauttia pienistäkin hetkistä.

Omaishoitaja on toiminut läheisensä hoitajana vuoden, hän jäi eläkkeelle tammikuun viimeisenä päivänä ja ”oli sattumalta omaishoitaja jo helmikuussa”.

Hoidettavalla on muistisairauden lisäksi insuliinihoitoinen diabetes ja sepelvaltimotauti. Terveys on hoidettavalla veitsenterällä.

– Silti en halua luovuttaa hoitoa kenellekään muulle pidemmäksi aikaa. Haluan, että kaikki tulee hoidetuksi, sillä tiedän miten kaikki tapahtuu.

Hoidettava oli suhteellisen nuori, kun hän sairastui muistisairauteen.

– Erilaiset tilanteet romahduttivat muistin. Nyt en enää uskalla jättää häntä yksin, koska hän voi tehdä mitä vain kotona yksikseen. Pääasiallinen huoli on, ettei  hänelle itselleen tapahtuisi jotain. Vielä tullaan toimeen, jaksan liikutella häntä, jos tarvitsee. Välillä hoidettavani suhtautuu kielteisesti siihen, että häntä hoidetaan.  Mutta   ei muista mikä hänellä on, hoitaja puhelee.

Hoitaja ja hoidettava pääsevät kodin ulkopuolelle kyllä kävelemään lyhyttä matkaa. Kauemmaksi ei pariskunta uskalla lähteä, koska hoidettavalla on neuropatiaa jaloissa ja sepelvaltmotauti.

– Pieniä lenkkejä liikutaan ja tehdään yhdessä puutarhahommia. Kaiken kaikkiaan olen vielä toiveikas, että voidaan olla  vielä kotona. Se edellyttää, että pikkuhiljaa osataan luopua määrätyistä asioista, eikä kaikkea tarvitse tehdä tip top, kuvaa omaishoitaja.

Omaishoitaja muistuttaa myös, että muistisairasta ei kannata sormella osoittaa hänen virheistään, sanoa, että ”et osannut tehdä tuotakaan”. Sitä ei saa korostaa, vaan hyväksyä,  että tämä on nyt meidän elämää.

– Jos hoidettava tekee jotain väärää, sanon jonkun ajan päästä, että tehdäänpäs tämä asia näin, kuvaa hoitaja. 

Hoidettavan muistisairaus alkoi niin, että tavarat olivat aina hukassa. Aikaa meni paljon tavaroiden etsimiseen.

Ajokortista luopuminen oli hirveä juttu. Autosta ei ole kuitenkaan vielä luovuttu, se on autotallissa, mutta ei rekisterissä.

Hoidettava on sitä mieltä, että milläs sitä sitten liikutaan, jos ei ole omaa autoa. 

Hoitajaa kuitenkin pelottaa, että hoidettava lähtee ajamaan, vaikka hänellä ei ole edes korttia, lääkäri kun otti sen pois.

Hoidettava ei saa kuitenkaan onneksi avaimilla autotallin ovea auki eikä ehkä osaisi enää  laittaa autoa käyntiin.

 Mikä saa jaksamaan?

Mikä saa jaksamaan? Hoitaja sanoo, että hän on ajatellut, että tämä jakso elämässä ei kestä ikuisesti. Niin raadolliselta kuin se kuulostaakin.

– Toisaalta  on oltu yhdessä niin kauan, että tuntuu itsestäänselvyydeltä, että hoidan mahdollisimman hyvin läheiseni ja että  hänen olisi mahdollisimman onnellista olla kotona.  Näin eletään ja kotona eletään niin pitkään kuin mahdollista. 

Hoitaja saa tällä hetkellä palvelusetelin, jolla hän saa hoidettavalle seuraa siksi aikaa, että pääsee kauppaan.

– Arki sujuu kohtuudella, jos ei tule yllättäviä asioita, mutta yllätyksistäkin on selvitty, sanoo hoitaja.