Kullan hinta on nyt korkealla. Kiuruvedellä kävi lauantaina Kulta Vintagen auto metalliostoksilla.

Matkailuauton ovella on K-Supermarket Kiuruveden parkkipaikalla lauantaina aamupäivällä jo pientä jonoa. Kulta Vintage on tullut ostamaan timantti-, desing-, kulta- ja hopeakoruja, pöytähopeaa, kultaharkkoja, romukultaa ja romuhopeaa, kelloja, kolikoita, seteleitä sekä arvoesineitä ja muita keräilytuotteita.

Ville Puromäki kertoo, että kullan hinta on noussut suhteellisen pienessä ajassa paljon, mutta hinta myös vaihtelee rajusti yhden päivänkin aikana. Puromäki näyttää puhelimeltaan kullan hinnan nousua ja laskua.

– Katson aina aamulla kullan hinnan, muuten tätä kauppaa ei voisi käydä. Joskus käy niin, että aamulla kullan hinta voi olla korkealla ja laskea päivän aikana valtavasti.

Aamulla on siis voinut saada paljon paremman hinnan kultakorustaan kuin iltapäivällä.

Ville Puromäki käy Kiuruvedellä ostamassa kultaa noin puolentoistakuukauden välein. Kiuruvesi on kullanostajan kannalta hyvä paikka. Kullanostajalle hyvät paikat ovat suhteellisen irrallaan muista paikkakunnista. Kiuruvesi ei ole liian iso eikä liian pieni paikkakunta. Isoissa kaupungeissa kilpailu on kovempaa kullanostajien kesken.

Myös säällä on merkitystä ihmisten myyntihalukkuuteen, jos on räntäsade tai kova pakkanen, ihmiset eivät liiku. Jos on hyvä ilma, asiakkaita voi olla useampia.

Vanha rouva tyypillisin asiakas

Suurin osa Kulta Vintagen asiakaskunnasta on vanhoja rouvia. Rouvia, joiden kaappeihin on kertynyt vuosikymenien varrella paljon koruja. Rouva huomaa, ettei hän ole käyttänyt korujaan moneen vuoteen. Mitäpä ne enää tekevät kaapin pohjalla?

– Sellainen on tyypillisin asiakas.

Toki heitäkin on, jotka haluavat luopua vanhoista, muodista pois menneistä koruista, ja käyttävät vanhoista koruista saamansa rahat uusien, muodikkaiden korujen hankintaan.

Välillä asiakkaina on toki heitäkin, jotka tarvitsevat äkkiä rahaa. Voi olla esimerkiksi, että kullanostajalle tuodaan muovikassillinen kaikenlaista, vanhoja tinatuoppeja, radio, puhelin, käyttötavaraa, jolla ei ole arvoa. Puromäki on ostanut muutaman euron hintaan tavaran hyvää hyvyyttään auttaakseen ihmisen ahdinkoa ja vienyt tavaran roskiin. Näin asiakas on saanut pari euroa maitopurkkiin.

Asiakasmäärät lisineet

Koska kullan hinta on ollut viime keväästä asti nousussa, asiakasmäärät ovat lisääntyneet. Puromäki sanoo, että kauppaa on vauhdittanut media, joka on ahkerasti kertonut kullan hinnan noususta.

– Myynnissä oli iso piikki ja piikki on edelleen. Median voima on valtava, sanoo itsekin toimittajana aikanaan työskennellyt Puromäki.

No, kannattaako nyt myydä vanhat korut ja hopealapiot vai odotella edelleen metallien arvon nousua?

– Siihen ei osaa kukaan tarkkaan vastata, kultahan liikkuu nyt ylöspäin. Mitä enemmän ohjuksia ja ammuksia lentää ilmassa, sitä korkeammaksi kullan hinta nousee, mutta nyt on taitekohta geopoliittisessa tilanteessa, Ukrainan sodan loppuminen voi olla lähellä. On mahdollista, että syntyy diplomaattisia ratkaisuja. Jos rauha saadaan, kullan hinta tulee alas. Sitä ei tiedetä, milloin tämä tapahtuu. Kullan hinta alkaa laskemaan, kun sopimus julkistetaan. Kulisseissa tämä tiedetään aikaisemmin ja silloin isot lähtevät myymään kultaa ja pienet seuraavat perässä, Puromäki arvioi.

Koru ei ole aina kultaa

Koruista ei saa niin isoa määrää euroja käteensä kuin sijoituskullasta. Sijoituskultaakin liikkuu. Koruissa kullan leima kertoo, onko koru kultaa, kotimainen leima on aina pitänyt paikkaansa, että kulta on sitä mitä leimassa luvataan. Eteläisestä Euroopasta ostetut korut voivat olla feikkikultaa, vaikka niissä on kullan leima. Tällaisia maita ovat Espanja, Turkki ja Kreikka.

– Totta kai se on asiakkaalle pettymys, kun Etelä-Euroopasta, jopa kultaliikkeestä, ostettu, leimallinen koru ei olekaan kultaa.

Puromäki tekee aina koruille happotestin, joka viimeistään paljastaa, onko koru kultaa.

– Noin kerran viikossa tuodaan arvioitavaksi koruja, jotka eivät ole aitoa kultaa, vaikka korussa on leima.

Puromäki kertoo erään surullisen tapauksen. Rakennusmies toi 200 gramman kultaisen panssariketju arviotavaksi, hän oli saanut sen maksuksi työstään. Koru ei ollutkaan kultaa. Se oli valtava pettymys, sillä mies oli tehnyt ison työn työmaalla ja palkkana oli arvoton koru.

Positiivisiakin reaktioita Puromäki kohtaa matkailuautossaan.

– Vähävarainen rouva sanoi, että josko tällä rihkamalla saisi sen verran rahaa, että hän voisi ostaa maitopurkin? Korut olivat olleet lastenleikeissä. Hän oli korut joskus ostanut kirpputorilta. Koruista löytyivät leimat ja happotestit menivät läpi, hän sai koruista 270 euroa. Voi sitä iloa ja riemua mikä siitä seurasi, rouva ei meinannut saada sanaa suustaan, hän sai rahoilla enemmän kuin sen maitopurkin.

Suurin osa sulatettavaksi

Kulta Vintagessa kultakorut toimitetaan sulatettavaksi, mutta koruja päätyy myös yrityksen liikkeeseen Töölöön myytäväksi sellaisenaan. Puromäen mukaan enemmänkin koruja voisi kulkea myytäväksi ihan koruina.

Onpa Puromäki kokenut senkin, että koru on haluttukin saada takaisin sen jälkeen kun se on myyty.

– Eräs rouva toi myyntiin äitinsä kihlasormuksen. Hän soitti seuraavana aamuna, ja kertoi, ettei voinut nukkua edellisenä yönä, sormuksen tunnearvo tuntui painavan vaakakupissa enemmän kuin rahallinen arvo. En lähtisi mainitsemaan pettymyksestä. Tällä rouvalla kävi tuuri, sillä sormusta ei oltu vielä sulatettu ja hän sai äitinsä sormuksen takaisin. Tämä on erittäin harvinainen tapaus. Nimittäin, kun ostetaan kultaa, kirjoitetaan alle sopimus, kauppaa ei voi sen jälkeen perua.

Puromäki on myös kohdannut leskiä, jotka tuovat myyntiin juuri edesmenneen puolison korut. Koruista on ymmärrettävästi vaikea luopua, kun takana on useita kymmeniä vuosia yhteiseloa.

– Siinä pitää elää asiakkaan mukana.

Mitä näistä koruista olisin saanut käteen?

Kuulun juuri niihin vanhojen naisten ryhmään, joille on kerääntynyt vuosien saatossa koruja. Niitä olen saanut lahjaksi ja olen myös niitä itse ostanut. Monella korulla on historiansa. Yhden rannerenkaan sain ylioppilaslahjaksi, toinen rannekoru on kultasepänliikkeestä, rannekorun on alun perin omistanut romaninainen. Näin kultaseppä kertoi, hän oli ostanut korun romaninaiselta.

Moni näistä koruista on klassisia, eli kestävät aikaa, mutta moni on myös auttamatta pois muodista. Korumuoti kuitenkin elää koko ajan ja vanhat korut tulevat aina uudelleen muotiin.

Käytin siis muutamia vanhoja korujani Kulta Vintagen arvioitavana. Kaikki korut olivat aitoa kultaa. Olisin saanut korusatsistani pari tonnia rahaa. En myynyt. Ihan jo nostagisista syistä ja journalistisista syistä. Halusin vain kuvata omilla koruillani Kiuruvesi-lehden lukijoille, mitä nyt kultakoruista maksetaan.