EMÄNTÄ Kaisa Niskanen (79) vastaanottaa sunnuntaina tasavallan presidentin myöntämän Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein merkittävästä työstä kasvattajana. Kunniamerkki luovutetaan Helsingissä Niskasen lisäksi 33 äidille.
Niskanen tuumaa tuttuun, vaatimattomaan tyyliinsä, että ensi alkuun häntä hävetti, kun kuuli tulossa olevasta huomionosoituksesta. Niskanen on sitä mieltä, että kaikki äidit ansaitsisivat mitalin, sillä jokainen äiti tekee varmasti parhaansa.
– Paljon, paljon vaikeammissa oloissa naiset ovat lapsiaan kasvattaneet kuin minä, tuumaa kuuden lapsen äiti.
– Minä olen saanut hyvän elämän. Mutta olen minä nyt hyväksynyt kunniamerkin, enkä enää kapinoi sitä vastaan, koska myönteistäkin palautetta on tullut. Mutta se on sanottava, että jos olisin saanut huomionosoituksen 20 vuotta sitten, olisin lähtenyt sen hakemaan paljon reippaammalla mielellä, Niskanen puhelee.
KUNNIAMERKKIÄIDIN maailma on pyörinyt Kiuruvedellä, lähinnä Kukkuralla Niemiskylässä, lapsissa, perheessä, naapurustossa ja maatilassa.
– Perhe, kyläyhteisö ja Kiuruvesi ovat olleet minulle aina tärkeitä. Ensimmäiseen 10 vuoteen, kun tulin Kukkuraan emännäksi, en käynyt sen kaueampana kuin maitolaiturilla. Yhden ainoan reissun olen elämäni aikana tehnyt, se suuntautui Lihakunnan matkassa Moskovaan.
Mutta ei Niskanen ole muuta elämää kaivannutkaan, vaikka siirtyi tien toiselta puolelta Ketolasta emännäksi Kukkuraan vain 18-vuotiaana, ensimmäinen lapsi syntyi vuotta myöhemmin.
– 1950-luvulla elämä ei ollut kovin hempeää. Ei ollut pyykkikoneita, ei lypsykoneita, ei työvoimaa, ei vettä, vekselitkin pyörivät joka talossa, Niskanen kuvailee.
VUONNA 1984 Niskanen luovutti pojalleen Pekalle oman munuaisensa. Siitä on nyt kulunut 30 vuotta. Niskasen mukaan siinä ei ole mitään ihmeellistä, kaikki äidit niin tekisivät.
Niskanen huolehtii Pekka-pojastaan edelleen säännöllisesti, sillä tämä on nyt dialyysihoidossa.
Kaisa Niskanen kertoo, että hän on aina tykännyt lapsista.
– Olin 7-vuotias, kun sisareni syntyi ja vielä sen jälkeen tuli veli, hoitelin heitä mielelläni. Olen hoitanut lapsia 70 vuotta. Nyt ei ole enää muita kuin Pekka. Olen kiitollinen, että saan hänen luonaan käydä.
KAISA Niskanen on suhtautunut elämään aina valoisasti ja uskoo, ettei kukaan ihminen ole paha.
– Toinen on vain heikompi toista.
Niskanen on ollut mukana kunnallispolitiikassa, hän istui 1980-luvulla valtuustossa ja hän on toiminut myös kirkkovaltuuston puheenjohtajana ja jäsenenä. Niskanen on Kiuruvesi-lehden pitkäaikaisin avustaja.
