ONPA meellä opettaja, kun ei kiinnosta työ kotiseutuyhdistyksessä! Tämän sain nuorena opettajana kuulla useammasta suusta.
Kun samaisen väitteen oli kirvoittanut kielestään Mäenpään Viljo, niin piti kai sitä uskoa. Näytöksi pitäjäläisyydestä ei riittänyt puoluetyö, ei valtuusto, Osuuskauppa Elo eikä Osuuspankki sen paremmin. Vastusteluni loppuivat Viljo Huttusen moittivaan toteamukseen.
Niin Kiuruveden kotiseutuyhdistyksessä vetovastuu siirtyi kontolleni 1977. Tuekseni sain konkariväkeä: Ville Leskisen, Viljo Huttusen, Matti Kämäräisen, Maija Kärkkäisen.
OLIN kotiseututyössä touhunnut jo 60-luvulla Museo-Paavon aikoihin, mutta en alituiseen. Jotenkin olin pienestä pitäen vain kasvanut kotiseutuhenkeen, mutten tiennyt, että kiuruvetisyys on lisäksi rutkasti muutakin. Se piti näyttää uskottavasti.
Sitä kiuruvetisyyttä täytyi kotiseutuyhdistyksen nimissä kaavoittaa omille ja naapuripitäjiin täysipainoisesti. Sitä piti todistaa kuin uskontunnustusta. Jopa epäilevät Tuomaatkin kotipitäjässä tulisi saada mukaan. Ja mikäpä oli saadessa, kun Kiuruvesi-lehti eli täysillä mukana. Hyvänä aisaparina kotiseutuyhdistykselle.
TOTTA KAI aiheesta kirjoittelin ahkeraan, mutta kiuruvetisyydestä parastaan antoi Niemiskylästä kotoisin oleva Heikki Pennanen. Todellinen Kiuruveden lahja Iisalmelle. Näin toimittaja Pennanen.
"Kiuruvetisyyteen kuuluu jonkinlainen sisäänlämpiävyys, joka on osa pitäjähengen voimaa ja tekee kiuruvetisistä myös oman tiensä kulkijoita. Ratkaisuja haetaan mieluummin omasta takaa kuin yhdessä muiden kanssa.
Tosin tämä on osin pelkkää, muiden taholta ruokittua mielikuvaa, koska niin monessa Kiuruvesi on kuitenkin mukana.
Kiuruvedellä ymmärretään yhteistyön merkitys, mutta katsotaan myös tiettyyn mittaan ulottuva itsellisyys ja itsekkyys välttämättömäksi.
Kiuruvesi-henkeä on myös halu olla ensimmäinen ja näkyvin. Muut eivät siinä vauhdissa aina pysy tai halua olla mukana, mikä osaltaan voi hankaloittaa yhteistyötä.
PAHIMMILLAAN kiuruvetisyys on narsismia, omassa erinomaisuudessa kieriskelyä, täyttymätöntä itsekehua, muiden sulkemista elämän ulkopuolelle.
Parhaimmillaan jonkinlaista henkistä orgasmia, yhdessäkoetun riemua, yhteenkuuluvaisuuden voimaa, kotiseudun henkistä perintöä kestää maailman tuskan keskellä."
HEIKKI Pennasen teksti on mielestäni parasta evankeliumia tähän päivään.Tuota se kuulu kiuruvetisyys on. Se on sitä, asuitpa vaikkapa Kivennavalla. Tai peräti Helsingissä.
