KIURUVEDEN maaseudulla asumisessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Huonoista mainitsisin lähinnä sen, että välillä kaikki tuntuu olevan niin kaukana. Mutta keskitytään niihin hyviin puoliin, niitä onkin hieman enemmän. Tässä siis muutamia positiivisia asioita elämästäni maaseudulla.
ENSIMMÄISENÄ listassani on rauha. Monestiko olette juuttuneet ruuhkaan tai ihmismassaan Kiuruvedellä, edes keskustassa? Niinpä. Varsinkin täällä maalla saa tuntea sen oman tilan, kun ei ole naapurit aivan seinän takana koputtelemassa. Listassani toisena tulee luonto. Luonto on lähellä täällä. Ei tarvitse kovin kauas matkata, jos haluaa rauhoittua kävelyllä luonnon helmassa vaikka kesken kiireisen koeviikon.
KOLMANTENA asiana sanoisin, että maalla on paljon tekemistä. Varsinkin pienempänä lapsena ei tullut tylsää kun pystyi ulkona rymyämään metsissä ja pelloilla. Nykyäänkin olen huomannut, ettei ainakaan näin keväällä ilmojen lämmetessä tule niin paljon käytettyä tätä sosiaalisen median ihmeellistä maailmaa, kun voi mennä ulos vaikka vain kävelemään.
NELJÄNTENÄ hyvänä asiana tulevat maatilan työt. Minulla on jotenkin sellainen kuva, että maalla asuvat nuoret oppivat tekemään enemmän ja kovempaa työtä kuin kaupungissa asuvat. En sitten tiedä onko se totta. Meillä on lypsykarjatila. Muutama vuosi sitten olin hyvinkin innokas maatilan töissä. Nykyään en enää herää joka viikonloppuaamuna kello 5.00 isän ja äidin kanssa aamunavetalle, mutta kyllä tilan töissä tulee aina silloin tällöin auteltua, mikäli apua tarvitaan.
VIIMEISENÄ mutta ei vähäisimpänä listassani ovat eläimet. Meillä on siis lehmien lisäksi kaksi kissaa ja koira. Piki-koiramme ei ole vielä vuodenkaan ikäinen, se saapui meille kesällä 2015. Kuvassa Piki viime kesänä. Silloin se oli vielä ihan pieni pentu.
