KUN aloin miettiä 8.-luokan TET-paikkaani, halusin sen olevan sellainen, mikä minua kiinnostaa aidosti. Koulussa olimme alkaneet tehdä samoihin aikoihin lehtijuttuja, joiden innoittamana hain Kiuruvesi-lehden toimitukseen.
Olen aina rakastanut kirjoittaa tarinoita, ja erilaisia tekstejä, joten tämä TET-paikka tuntui olevan kuin unta, joka ei koskaan toteutuisi. Kuitenkin jotenkin ihmeen kaupalla pääsin sinne ja muistan sen hetken todella selvästi. Hypin ilosta, koska olin niin yllättynyt ja onnellinen! Tuntui, että olin saavuttanut jotain.
EI aikaakan, kun TET-jaksoni alkoi ja pääsin heti tekemään omaa juttuani lehteen, mikä liittyi laskiaismäkeen. Kaikki sujui loistavasti, haastattelin erilaisia ihmisiä ja otin paljon kuvia, niin kuin oli tarkoituskin. Seuraavana päivänä menin ensimmäistä kertaa TET-jaksoni aikana lehdentoimitukseen. Siellä sain tehdä juttuani omassa toimistossa, tietenkin muiden avustuksella. Suurin piirtein samanlaisia olivat muutkin päivät erilaisten juttujen parissa. Mutta mitä mieltä minä siitä olin?
En sanoisi, että olen pettynyt, mutta ehkä vähän yllättynyt. Istuin kuitenkin aika monta tuntia päivästäni tietokoneella yksin toimistossa. Minulla oli erilaisia odotuksia, jotka eivät vastanneetkaan ihan todellisuutta. Tiedän kuitenkin, että toimittajan työhön kuuluu varmasti paljon muutakin. Saatetaan käydä vaikka haastattelemassa ihmisiä kolleegan kanssa ja tehdä juttu sitten siitä yhdessä.
TOTTA kai koin myös hyviä ja positiivia asioita täällä lehdentoimituksessa! Se, kun saa nähdä oman tuotoksensa lehdessä, on uskomatonta! Kun teksti on onnistunut ja on siihen itse tyytyväinen, ei voi muuta kuin hymyillä. Silloin saa jotain vastinetta sille, että on tehnyt hurjasti töitä jutun eteen. Myös juttujen ideointivaihe on ihana! Silloin, kun on hyvä ajatus voi jutusta tulla vaikka kuinka mahtava!
Loppujen lopuksi en vaihtaisi mitään pois. Olen saanut kokemusta kirjoittamisen parissa lisää, kehittänyt sosiaalisia taitojani ja saanut tietää, miten Kiuruvesilehteen tehdään juttuja, ja voin sanoa, että se ei käy vain sormia napsauttamalla. Joten ei kai tässä voi tehdä muutakaan, kuin kiitellä Kiuruvesilehdentoimitusta siitä, että olen saanut kokea jotain tällaista! Kiitos!
