Hupia huuleen
LAPPIA ja Porvoota lukuunottamatta en käy juuri missään. Lienee sekä ruumiillista että henkistä väsymystä. Lääke vaivaan on mukavat muistot.
Kiuruvedellä käyn kumminkin. Ystävät on lyömätön voimavara. Ja siitä on pidettävä kiinni. Viimeksi sen koin Kiurusalissa pidetyn kirjallisuustapahtuman väliajalla. Moni kaipaili kirjoitusta Kiuruvesi-lehdessä. Ehkäpä siksi, kun vuosikymmenet olen niitä lehteen rustannut. Vai kohteliaisuuttaanko niitä kaipasivat, mutta kaipasivatpa kumminkin.
AJATTELIN hymyilyttää lukijaa muutamilla tositapahtumamuistoilla. Ne liittyvät Kalle Röntysen vaalikiertueeseen. Vedimmehän puheenjohtajina yhdessä myös Kiuruveden kunnallisjärjestöä. Muutenkin olimme kuin veljeksiä.
Kerran Vieremällä ollessamme hehkutin intoa ihmisiin kuntien välisessä yhteistyössä. Näin saisimme Kallen eduskuntaan. Muidenkin kuin vain kiurukkaitten edustajaksi.
Vieremällä syntyi asiasta hupaisa tapaus, josta saimme kerrottavaa koko Kuopion vaalipiirin alueella. Ihmiset kaikkialla hymyssä suin lupasivat tulla mukaan. Juttu kun lupaili siunaavaa yhteiseloa, kunhan ei heittäydy liian ahneeksi.
Yhteistyöstä vieremäläisukko tuumasi: – Kyllä kaet sitä minnäe oon yhteistyötä tehny. Aekanaan otin akan Kiuruveeltä, mutta ahneuksissain tulin ottaneeks liian ison.
PALJON huonommaksi ei jäänyt tapaus Aku Rädystä. Kirkkoväkikin kun piti koukuttaa Kallen tukijaksi. Ja Aku oli tuttu läpi Suomen.
Porissa oli alkamassa suuri seurakuntien tapahtuma. Rautatieasemalla vastassa ollut nuori pastori halusi olla Akulle ystävällinen ja sanoi; – Tervetuloa Poriin, täällä koko kaupunki tuntee Teidät.
Aku oli säikähtävinään ja tuumasi: – Sittenpä pittääkii olla siivosti.
Myöhemmin pitäessäni Kiuruvettä koskevaa luentoani Helsingissä tulin kertoneeksi edellä mainitun tapauksen. Tilaisuuden jälkeen eräs rovasti tuli juttusilleni ja kertoi olevansa juuri tuo nuori pastori Porista.
VAALIKIERTUEELLA piti saada verskiä, ennen kuulematonta hupia. Pelkällä politikoinnilla ei ääniä herunut. Välitöntä ja hauskaa jutustelua tupailloissa väki kuunteli korvat höröllään. Tarjolla ollut apu oli otettava vastaan yli puoluerajojen.
Niinpä Ensio Saanolta sain hyvää sanottavaa. Hyvin kelpasi tupailtaan tulleille. Ensio kertoi minulle, kuinka Hartikaisen Hiski (nimi muutettu) oli palauttamassa veroilmoitustaan. Oli torstai-iltapäivä lähellä toimiston sulkemisaikaa ja huhtikuu pitkällä menossa. Niinpä virkailija ihmetteli myöhässä olevaa veroilmoitusta, eikä millään meinannut ottaa Hiskin papereita vastaan.
Pienen kinastelun jälkeen virkailija suostui, jos Hiskillä olisi hyvä selitys annettavana veroilmoitusten näinkin myöhäiseen palauttamiseen.
Hiski raapi hetken päätään ja sanoi: – Paappa siihen, että uamusta olj pihahommia.
Lauri Winberg
Kotiseutuneuvos
