MARTTA (96) ja TAUNO TIKKANEN (102) ovat kulkeneet yhdessä virallisesti 75 vuotta. Näin pitkä avioliitto on harvinaisuus. Tiettävästi Suomessa on vain kuusi muuta paria, joiden kihlajaispäivä on 1942 tai aiemmin. Tikkaset juhlivat hääpäiväänsä terveyskeskuksessa viime viikon keskiviikkona. Hääpäivä järjestettiin Veikkolassa, sillä Martta on osastolla hoidossa. Tauno Tikkanen asuu edelleen kotonaan Salmenkylän Lassilassa.
PARISKUNNAN pitkän liiton salaisuus on sovittelu ja yhdessä asioista puhuminen. Talvi- ja jatkosodan veteraani Tauno Tikkanen sanoo, että sovittelu on tärkeää niin yksilöiden kuin valtioiden välillä.
Martta ja Tauno Tikkanen rakastavat edelleen toisiaan. Tauno kuvailee vaimoaan ”hunajaksi” ja kehuu Marttaansa mahdottoman hyväluonteiseksi ihmiseksi, ettei sellaista ole toista.
Hääpäivää juhlittiin lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken, mutta koko Veikkolan väki pääsi osallistumaan täytekakkukahveille.
OLETKO nukkunut hyvin? Onko ollut kipuja? kysyy Tauno Tikkanen puolisoltaan Martalta. Martta hymyilee.
– Minulla ei ole ollut koskaan kipuja, koska olet niin hyvin minua hoitanut, jatkaa Tauno kuiskuttelua Martalleen.
Martta on juuri syönyt ja häntä nukuttaa ruokailun jälkeen. Silmät menevät väkisin kiinni. Tauno antaa Martalleen suudelman poskelle ja sanoo: – Olet hunajata mulle.
Tauno istuu Marttansa vieressä terveyskeskuksessa Veikkolan osastolla, kun samaan aikaan yleiseen tilaan valmistellaan 75-vuotishääpäiväjuhlaa. Pöydät täyttyvät punaisista ja valkoisista ruusuista, joita sukulaiset ja ystävät ovat tuoneet pariskunnalle. Juhlassa on mukana myös suvun nuorin, Tikkasten pojantytär Helenan, viiden kuukauden ikäinen Elmeri-poika, joka käy vuoroin kaikkien sylissä. Tunnelma on rakkaudellinen, kuten Martan ja Taunon yhteinen taival.
TIKKASET kohtasivat linja-autossa vuonna 1940. Tauno siirtyi Martan viereen istumaan, kun siihen tuli tilaa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Tauno oli toipilaslomalla, sillä hän haavoittui 29.2. Pilppulassa, Karjalan kannaksella vihollisen lentopommituksessa. Tauno oli matkalla Pielavedelle tapaamaan vanhinta sisartaan Ailia ja Martta oli menossa Sulkavanjärven Kalimaan, missä hän toimi palvelustyttönä.
Tuon tapaamiseen jälkeen Tauno kävi usein Kalimassa yöjalassa, kiipesi palvelijain huoneeseen portaita pitkin. Riiuureissulla Tauno kävi myös Seuratuvalla, missä käsityökoululainen Martta myöhemmin asui.
Pariskunta meni kihloihin jatkosodan aikaan heinäkuussa 1942. Tauno oli teettänyt lentokoneen rungon alumiininpalasesta kihlasormuksen itselleen ja Martalle. Kihlaus tapahtui Martan kotona Rapakkojoen Uudispihassa. Tauno oli kysynyt Martan kättä tämän isältä Antilta, johon Antti oli vastannut: ”En kiellä enkä käske, niin ei ole tarpeen tulla valittamaan”.
Näin muodollisuudet oli hoidettu. Tauno vietti seuraavan yön Uudispihassa. Sulhaselle oli sijattu vuode aitan ylisille, Martta nukkui päärakennuksessa. Pariskuntaa ei laskettu ilkeyttä tekemään. Varsinaiset kihlat hankittiin Iisalmesta.
Kihlajaiskahvit juotiin niin Martan kotona Uudispihassa kuin Taunon kotona Salmenkylän Lassilassa. Rapakkojoen ja Salmenkylän väli taitettiin polkupyörällä niin, että Martta istui Taunon polkupyörän tangolla.
Tauno Tikkasen poika, Tenho Tikkanen, kertoo isänsä leukailleen, että pitäisi järjestää pyörällä ajosta kertausharjoitus, jossa tyttö istutettaisiin pyörän tangolle, mutta ”eipä siitä ennee taitaisi tulla mittään kunnollista”.
Varsinaiset häät pidettiin sitten vuoden päästä Uudispihassa helmikuun 21. päivänä vuonna 1943. Vihkipappi oli Väinö Malmivaara.
