Kaksi puuta tuulen pieksämää

MINUA ei lakkaa hämmästyttämästä, että ihmiset silmäripsien yhtään rävähtämättä väittävät, että liikuntaa harrastavat ovat yhteiskunnalle kaikkein tuottoisimmat ja halvimmat kansalaiset. On siinä Ojalan laskuoppi mennyt näiden ihmisten kohdalla hukkaan. Avainsana väitteeseeni on, että näyttäkää minulle ihminen, joka on ollut kunnossa kaiken aikaa ja terveenä eläkkeellä ollessaan kuolla kupsahtanut.

EN tietenkään tarkoita, että ihminen ei saisi elää niin kauan kuin haluaa ja pystyy – kaikin mokomin – mutta ongelma onkin se, että jotain väitetään väärin argumentein. Jos ollaan kylmästi vaan matemaattisia, kaikkein halvin ihmiskunnalle on ihminen, joka polttaa tupakkaa, juo viinaa, ajaa autolla rallia torin ympäri ja kuolee 65-vuotiaana viimeisenä työpäivänään kotirappusille.

IHMISILLÄ kun tuppaa olemaan sellainen valuvika, että he sairastavat tietyn ajan ennen kuolemaansa, olivat he kuinka terveellisillä elämäntavoilla eläviä tahansa. Ajattelevatko terveysnatsit, että ihmiset pidetään Kiuruvedellä niin pitkään kuin he ovat terveitä ja kun he sairastuvat, heidät pannaan härkävaunuun (niin kuin natsit kuljettivat arvottomia ihmisiä toisen maailmansodan aikaan) ja rahdataan Iisalmeen tai Kuopioon.
Voisin kuvitella tilanteen, jossa mummot ja papat odottelevat Kiuruveden rautatieasemalla käsissään pahvinen matkalaukku sisällään muutamat pitkät alushousut ja hammasharja; lapset ja lapsenlapset itkeskelevät vieressä toisiinsa nojaten ja huiskuttavat läksiäisiksi. Mummut ja papat vietäisiin Kuopion asemalle, jossa ne jaettaisiin kahteen osaan: niihin, jotka voivat nyhertää vielä kottaraispönttöjä tai kutoa villasukkia ja niihin, jotka viedään suoraan suihkuun.

TÄLLAIST ´mie vaa fundeerasi, ku olin KYS:ssä tiputuksessa ja odottelin leikkaussaliin pääsyä. Olin tullut maanantaiaamuna klo 8.00 yhteistaksilla ja ilmoittautunut alakerrassa ja sydänosastolla. Ensimmäinen iloinen uutinen tuli tekstiviestillä poliisilta. ´Lähetys MG114296918FI noudettavissa torin R-kioskilta´. Vaimon 19,5 vuotta odottama Suomen passi on saapunut.

OLIN kahdeksatta kertaa jonottamassa leikkaussaliin. Osa niistä oli johtunut siitä, että olin ollut Carisma-ryhmässä pari vuotta ja siinä oli tutkittu suomalaisten ihmisten rytmihäiriöitä. Olin nytkin lupautunut koeryhmään, mutta tämä kerta oli vakavampi. Toinen varjoainekuvaus, ensimmäinen tehtiin 27.12.2002 ja sen jälkeen kaksi pallolaajennusta. Sukuni miehet ovat kaikki kuolleet sepelvaltimotautiin, isä sai infarktin 43-vuotiaana ja kuoli 56-vuotiaana, vanhin veljeni kuoli 36-vuotiaana ja kaksi veljeäni on kuollut 63-vuotiaana. Kaikki sedät ja ukit ovat kuolleet samaan tautiin. Äitini oli kuollut 57-vuotiaana laskimotukokseen. 2002 KYS:in sydäntautiosaston ylilääkäri Juha Hartikainen sanoi, että jos tämä olisi tapahtunut minulle muutama vuosi aiemmin, minua olisi pidetty osastolla pari viikkoa ja annettu nitropurkki käteen ja lähetetty kotiin. Olikohan ensimmäinen kerta, kun olin ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

MINUT työnnetään puolen päivän aikaan saliin, jossa oikea käsi sidotaan kiinni, ranteesta työnnetään varjoainetta ja röntgenillä tutkitaan tulokset. ”Kaksi tukosta noin 80 %.sta, yksi pieni suoni on tukkeutunut ja veri on löytänyt reittinsä sen ohi. 2002 auotut suonet ovat pysyneet auki.”

KAHDEN tukkeutuneen suonen aukaisu onnistuu loistavasti. Toivottavasti elinpäiviä tuli ainakin kymmenen lisää. Kuopiossa on tunnetusti maailman paras kardiologia ja siinäkin olen onnekas. Illalla torin reunalla on kaksi onnellista suomalaista, joista toinen näyttelee sidoksiaan ja toinen komeaa uutukaista Suomen passiaan.

RAIMO TUORINIEMI
Kiuruvetinen yrittäjä