Vaalihuumaa
VAALEIHIN ei ole kuin puoli vuotta ja risat ja samalla on ehkä useammatkin vaalit. Vaalihuuma käy kuumana tai on käynyt jo viime keväästä lähtien.
Nyt syksyllä viimeistään on kaikkien muidenkin ryhdyttävä hiomaan vaalilauseitaan. Juha Sipilä erehtyi sanomaan vihreitä ja vasemmistoa (eli oppositiota) vihervasemmistoksi ja siitäkös Li Andersson ja Ville Niinistö loukkaantuivat syvästi. Heidän mielestään heitä on nimitelty loukkaavasti.
MINUNKIN mielestäni sana on arveluttava, mielestäni heitä on sanottava reilusti kommareiksi ja viherpiipertäjiksi.
OPPOSITION tapaan kaikki mitä hallitus tekee, on väärin tai ainakin väärin sammutettu. Hallituspuolueet nimittelevät demarien varjobudjettia päänavaukseksi uudelle velkaantumiselle.
OPPOSITION oikeus on esittää kymmenen miljardin edestä uusia menoja, tuloista he eivät ole vastuussa, vielä. Sampo Terho nimittelee Antti Rinnettä huutokauppakeisariksi. Alle 20 työntekijöiden yrityksiin kaavaillaan helpompaa irtisanomista ja SDP:n apupuolue SAK uhkaa, että 5.10. alkaa rytistä. Touko Aalto pieksi homoa persuksille tukholmalaisessa homobaarissa.
Kaikki siis yrittävät esiintyä positiivisissa merkeissä kannattajiensa silmissä.
VUONNA 2011 kasattiin kivuliaasti Suomen historian yksi oudoimmista hallituksista, johon dumpattiin kuusi puoluetta sillä varjolla, että vaikeina aikoina kaikkien piti olla vastuussa. Kun kuuden eri lailla ajattelevan puolueen piti saada yksimielisiä päätöksiä, piti monen mieli venyä.
VIHREÄT äänestivät Pyhäjoen atomivoimalan puolesta tai ainakin hyväksyivät sen. Tosin neljän vuoden hallitusurakan puolessa välissä Vasemmistoliiton ja Vihreiden pinna petti, tulossa olivat 2015 eduskuntavaalit ja oli kiire erota antamaan omia päätöksiä kaatavia mielipiteitä. Vihreät siinä onnistuivat, Vasemmistoliitto ei.
VUONNA 2011 hallituksen periaatteisiin hakattiin se, että sosiaalitukia ei leikata, niin kuin 1990-luvun lamassa ja se aiheutti sen, että verotulojen jämähdettyä paikoilleen velkaannuimme niin paljon, että Suomen luottoluokitus tippui.
Toinen asia mikä siitä aiheutui, oli se, että meillä ei ole nyt puskuria seuraavaan lamaan, joka tulee muutaman vuoden päästä. Mitä suuremman nousukauden jälkeen se tulee, sitä kovempana se iskee.
EN ihan heti suostu uskomaan, että seuraava hallitus voisi lyhentää Suomen valtion velkaa, mitä enemmän demarijohtoinen se hallitus on, sitä kovemmalla rytinällä hyökkäämme kohti velkaantumista ja luottoluokituksen laskua.
Joillakin tuntuu olevan rahasta se käsitys, että ihan sama, varastettua, lainattua, huijattua, rehellisesti hankittua tai saatua, raha on samanarvoista ja niiden mahdollinen takaisinmaksaminen ei kiinnosta, vaan jätämme sen ilon perintönä tuleville sukupolville.
KOMMUNISTISEN manifestin ohje nro 1: Suista yhteiskunta perikatoon, aja ihmiset barrikadeille, nouse hyökkäystankin päälle ja pidä puhe pelokkaalle kansakunnalle. Olet suuri johtaja ja johdat kansakunnan sosialismiin!
TOINEN, todennäköisempi mahdollisuus on, että tartut aseisiin, ammut niskalaukauksella väärinajattelijat, myöhemmin talonpojat perheineen, kun lunastat maatilat itsellesi ja viimeksi kaverisi, niin kuin Stalin Trotskin ja muut yhteisrintamassa hänen kanssaan Leninin rinnalla marssineet.
MITÄ enemmän saat valtion velkaantumaan, sitä lähempänä olet sosialismia. Älä pelkää, että ihmiset luulisivat tai pelkäisivät sen johtavan pitemmän päälle samaan tilanteeseen kuin Venezuelassa, ihmisten poliittinen muisti on lyhyt, se on lyhyempi kuin emännän polku rappusilta navetalle.
Raimo Tuoriniemi
Kirjoittaja on kiuruvetinen yrittäjä
