KIRSTI JAUHIAINEN juhli 103-vuotispäiviään Kallionsydämen hoivakodissa viime viikon torstaina skoolaamalla kuohuvaa. Syntymäpäivillä oli mukana kaksi poikaa ja pieni sukulais- ja ystäväpiiri.
MITTEE tämä on, kyseli Kirsti Jauhiainen saatuaan maljan käteensä. Sitten hän käänsi katseen ikkunaan päin ja totesi: – Siellähän on lunta!
Kirsti Jauhiainen on suhteellisen hyvässä kunnossa ikäisekseen, hän kävelee rollaattorin avustuksella, vain näkö ja kuulo ovat heikkoja.
Kirsti Jauhiainen tunnisti heti vanhimman poikansa, Yrjön, kun tämä halasi äitiään.
– Esikoinen, tuumasi Kirsti Yrjölle.
Toimittajan kysymykseen, miltä tuntuu täyttää 103 vuotta, Kirsti Jauhiainen vastasi mietinnän jälkeen, että se on ”vähän liikaa”.
– Ei minulla ole kenellekään mitään juttelemista.
KALLIONSYDÄMEN asukkaiden keski-ikä on 87 vuotta, hoivakodissa on myös pian 102 vuotta täyttävä asukas.
Hoivakodin johtaja Mari Koivistoinen kertoi vanhimpien asukkaiden jutelleen keskenään Kirsti Jauhiaisen syntymäpäivän aamuna ja todenneen olevansa melkein samanikäisiä.
Koivistoisen mukaan iäkkään ihmisen hoito vaatii tarkkuutta, sillä vanhemmiten ihminen muuttuu herkäksi ja hennoksi. Toisaalta Kirsti on kuin 20 vuotta nuoremmat, sillä hänellä on hyvä kunto.
Hyvän peruskunnon syyksi Yrjö Jauhiainen selitti voimistelun ja salaatin syömisen. Yrjö Jauhiainen lisäsi, että Kirsti-äiti on mieleltään niin hyvässä kunnossa, että hän oli valmis lähtemään poikansa kesämökille Iisalmeen jopa soutukaveriksi kalanpyyntiin muutamia viikkoja sitten.
Kirsti Jauhiainen ei ole unohtanut huumoriakaan. Yrjö Jauhiainen kertoi äitinsä toivoneen vastikään muuttoa Virranrantaan, ”kun Kallionsydämessä ei kuole kukaan”.
Kirsti on asunut Kallionsydämessä puolenkymmentä vuotta.
– Eli täällä on hyvä hoito, suomensi Yrjö Jauhiainen.
JAUHIAISEN isä oli maallikkosaarnaaja Pielavedellä. Viljo-mieheensä Kirsti tutustui, kun tuli Kiuruvedelle lapsuudenystävänsä ja lottakaverinsa Hovin Valvatin häihin. Linja-autossa Kirsti oli horjahtanut Viljon syliin, jolloin Viljo oli sanonut, että hänpä ei taida tätä tyttöä enää päästääkään. Viljo kuoli vuonna 1983. Lapsia pariskunnalle syntyi kuusi.
Kirsti on luonteeltaan touhukas, hän on tykännyt aina kirjallisuudesta ja kirjoittanut kronikoita.
Kirsti Jauhiainen on myös erittäin sosiaalinen, hänellä on ollut aina iso ystäväpiiri joka puolella.
Kirsti Jauhiainen oli eturintamalla kanttiinilottana, jatkosodan hyökkäysvaiheesta lähtien.
– Äiti kertoi sodasta enemmän kuin isä, hänen sota-ajan vieraskirjassaan oli paljon nimiä, muun muassa Törnin nimi. Ja muita Amerikkaan lähtijöitä. Talvisodassa hän oli ilmavalvonnassa Pielavedellä, Yrjö Jauhiainen jutteli äitinsä taustoista. Elämäntyönsä hän teki emäntänä.