Valokuitua myytiin viime kesänä Yhtylään ja Kairikolle. Nyt rakentaminen alkaa kevään tullen. Kuva: JAANA SELANDER
Jaana Selander

Kiuruvesi saamassa Adola-kaupasta enemmän kuin satsaukset

Kiuruveden valtuusto kokoontui maanantai-iltana keskustelemaan ja päättämään Savon Kuituverkon myynnistä Adola Oy.lle. Paikalla oli vastaamassa valtuutettujen kysymyksiin Savon Kuituverkko Oy:n toimitusjohtaja Tomi Moilanen.

Moilanen kertoi, että Adola Oy ilmaisi ensimmäisen kerran kiinnostuksensa saneerauksessa olevaa Savon Kuituverkkoa kohtaan 2019. Ostotarjouksen pohjalta tehtiin aiesopimus ja nyt kauppasopimusluonnos on kunnilla päätettävänä. Tähän mennessä Kuituverkon 17 omistajakunnasta yhtä kuntaa vaille on hyväksynyt kaupan. Rautalampi käsittelee kauppaa ensi viikolla. Osakekannan myynti Adolalle edellyttää, että kaikista osakaskunnista on kaupalle hyväksyntä.
– Yhtiön hallitus näkee, että Adola voi toteuttaa kaupan. Yhtiöllä on valokuituverkon suhteen taloudelliset resurssit, kehittämismahdollisuudet ja investointikykyä, mitä ei Savon Kuituverkolla ole, sillä saneerausohjelma jatkuu vuoteen 2030. Moilanen kertoi.

Kehitystyö jäissä

Savon Kuituverkko ole pystynyt kehittämään valokuituverkkoa kuntien alueella sitten vuoden 2013. Adolalla sen sijaan on suunnitelma rakentaa valokuituverkkoa sadoille tuhansille suomalaisille, seuduille, jossa yhteyksien saatavuutta ei ole.
– Kauppa olisi yhtiön ja omistajien edun mukainen. Kaupalla ei ole vaikutusta saneerausohjelmaan, asiakkaisiin, eikä kumppanuuksiin. Omistajakunnat saavat kaupasta enemmän kuin ovat yhtiöön laittaneet osakepääomana tai svopina. Alustava kauppahinta on 4,1 miljoonaa euroa, kunnat ovat panostaneet yhtiöön rahaa 2,4 miljoonaa euroa. Kiuruvesi on yksi suurimmista rahan saajista, Kiuruvesi saisi kaupasta 549 630 euroa, kun kunta on laittanut yhtiöön 424 000 euroa.

Aiesopimus kesken

Perussuomalaisten Juha Tapaninen kysyi Moilaselta, olisiko 100-prosenttisesti kotimaisessa omistuksessa olevan PyhäNetin tarjous parempi kuin 20-prosenttisesti kotimaisen Adolan?
– Hallitus ei käsittele tarjousta niin kauan kuin aiesopimus on kesken. Adola on sellainen ostajakandidaatti, jota hallituksen kannattaa esittää eteenpäin omistajille. Taho, joka kykenee kaupan toteuttamaan ja jolla on kyky ja resurssit kehittää toimintaa. Kuitu ei pysty toimintaa kehittämään ilman kuntien merkittävää panostusta.

Moilasen mukaan yhtiöiden kotimaisuusastekaan ei ole kiveen hakattu, se voi muuttua.
– Valokuituverkkoa ei vie kukaan rajojen yli pois, vaikka taustalla on ulkomaista omistusta, ja tässä tapauksessa yksi omistaja on Suomen valtio. Valtio on arvioinut tarkkaan minkä kanssa yhteistyötä voi tehdä. Valtio tuo vakautta toimintaan. Cinialla (valtio yksi omistaja) on omia tarpeita kehittää Suomen valokuituverkkoa ja se vaatii isoja rahoja, Suomessa investoinnit ovat olleet vähäiset. Ei ole huono asia, että tulee uusia ja erilaisia toimijoita. Savon Kuitu ole ainoa toimija, Kiuruvedelläkin on useampi operaattori tehnyt valokuituverkkoa.

Mikä on yksinoikeus?

Keskustan Tuomo Tikka kysyi nostaisiko kauppa laajakaistan hintaa ja Hannakaisa Heikkinen pyysi avaamaan, mitä aiesopimus ja yksinoikeus tarkoittavat?
– Aiesopimuksessa kaupalle on kuvattu tietyt reunaehdot. Muun muassa kauppahinta. Jos tarkastuksessa ei löydy mitään ihmeellistä, on myyjällä ja ostajalla tarkoitus edetä kauppasopimukseen.

Yksinoikeus tarkoittaa, ettei aiesopimuksen voimassa ollessa käydä neuvotteluja muiden osapuolien kanssa. On hyväksytty, että katsotaan kortti loppuun, se on normaali käytäntö, eikä siinä ole mitään poikkeuksellista.

Moilanen totesi Savon Kuituverkon hintojen olevan kovat ja totesi Adolan viestittäneen, ettei hintoihin tule muutoksia.
– Jos yhtiö on sijoittanut ja verkkoa on rakennettu, kyllähän tahtotila on, että asiakkaat säilyvät. Markkinatalous hoitaa, ettei voi lähteä tekemään tyhmiä hinnoitteluliikkeitä.

Perussuomalaisten Kauko Huttunen kysyi, miksi yleistä tarjouskilpailua Savon Kuituverkosta ei järjestetty?
– Yhtiön tilanne on ollut pitkään haastava, ostajilla ei ole ollut suurta kiinnostusta yhtiötä kohtaan. Kilpailevat yhtiöt ovat olleet nyt yhteydessä, jonka tulkitsen enemmän kiinnostuksena uutta toimintaa kohtaan. Ehkä pelätään oman toiminnan puolesta. Päätös tarjouskilpailusta olisi pitänyt tehdä aiemmin, ei nyt, kun on aiesopimus tehty, sanoi Moilanen.