Minna Lilja toimi valtuuston puheenjohtajana vuosina 2005–2008. Hänet valittiin valtuustoon vuonna 2001. Lilja mursi lasikaton Kiuruvedellä. Koskaan aikaisemmin valtuustoa ei ollut johtanut nainen.
Kuntavaalit 2021, Politiikka Jaana Selander

Naisvaltuutettujen määrä moninkertaistunut

Kiuruveden kaupunginvaltuustossa on tällä hetkellä 13 naisvaltuutettua. Se on 39 prosenttia valtuutetuista, valtuutettuja on kaikkiaan 33.
Kun Sylvi Kärkkäinen valittiin valtuustoon vuonna 1968, naisia oli vain kaksi, hän ja Sirkka-Liisa Hyvärinen, molemmat keskustalaisia.

Seuraavalla vaalikaudella Sylvi Kärkkäinen oli ainut nainen. Vaalikaudella 1976–1980 naisia oli jo viisi: Kaisa Niskanen (kesk.), Sylvi Kärkkäinen, Aino Kärkkäinen (kesk.), Inkeri Nousiainen (SMP) ja Toini Säisä (liberaalit). 1980-luvulla naisia oli valtuustossa yhdeksän.

2000-luvulla naisia äänestettiin valtuustoon 12, vaalivuonna 2008 naisten määrä nousi 14 valtuutettuun ja vuonna 2012 naisten paikkaluku oli 15.
Vuosina 1951–1953 kunnanvaltuustossa oli Leo Huovisen Kiuruvesi-historian mukaan kolme naista: Liisa Saano (SKDL), Saimi Venetpalo (SKDL) ja Kerttu Hyvärinen (Maalaisliitto).

Kiuruvedellä tehtiin historiaa vuonna 2005, kun Nivan koulun rehtori Minna Lilja valittiin kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi. Sitä ennen hän oli istunut valtuustossa neljä vuotta.
Lilja kiitti kunnallispolitiikan lasikaton rikkomisesta ”vuosien varrella valtuustossa ja lautakunnissa vaikuttaneita voimakkaita naisia, jotka ovat toiminnallaan olleet tätä näkymätöntä lasia rikkomassa”.

Lilja sanoi, että on kaikkien etu, että molemmat sukupuolet osallistuvat täysivaltaisesti ja tasa-arvoisesti yhteistena asioiden hoitamiseen ja Kiuruveden kehittämiseen.

Naiset aktiivisempia

Tasa-arvotiedotuskeskuksen mukaan tasapuolinen ehdokasasettelu vaikuttaa myönteisesti vaaleissa valituksi tulleiden sukupuolijakaumaan.
Naisten osuus ehdokkaista on jäänyt kaikissa vaaleissa miehiä vähäisemmäksi. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta naisia myös valitaan vaaleissa miehiä vähemmän.

Kunnallisvaaleissa naisten osuus ehdokkaista on ollut kunnittain vaihdellen noin 40 prosenttia. Naisten osuus valituista on jäänyt ehdokas- ja ääniosuutta pienemmäksi, esimerkiksi vuoden 2017 kuntavaaleissa 39 prosenttia.

Tasa-arvobarometrin (2017) mukaan lähes kaikki suomalaiset ovat yhtä mieltä siitä, että naisten aktiivinen osallistuminen politiikkaan on tarpeen, jotta poliittinen asiantuntemus olisi tarpeeksi monipuolista.

Suurin osa on myös sitä mieltä, ettei sukupuolella ole merkitystä eri sektoreiden vastuullisten poliittisten tehtävien hoitamisessa. Kuitenkin esimerkiksi lähes puolet miehistä ja 39 prosenttia naisista pitää miestä sopivampana puolustuspolitiikan johtotehtäviin.

Naiset äänestävät miehiä aktiivisemmin kaikissa vaaleissa. Äänestysaktiivisuudessa naiset ohittivat miehet kuntavaaleissa vuonna 1984 ja eduskuntavaaleissa vuonna 1987.
Viimeisimmissä eduskuntavaaleissa 2019 naisista 74 prosenttia ja miehistä 71 prosenttia äänesti.

Ikäryhmittäin tarkasteltuna naiset äänestivät miehiä aktiivisemmin lähes kaikissa ikäryhmissä. 75 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä miehet äänestivät aktiivisemmin.
Suurin ero äänestysaktiivisuudessa sukupuolten välillä on nuorimmissa ikäryhmissä. Sekä 18–19-vuotiaiden että 20–24-vuotiaiden kohdalla naisten äänestysprosentti oli yli 10 prosenttiyksikköä miesten vastaavaa suurempi.

Demokratian edellytys on, että kaikilla sukupuolilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua poliittiseen päätöksentekoon ja nousta politiikan johtopaikoille.
Lainsäädännössä naisten ja miesten mahdollisuudet poliittiseen osallistumiseen ovat olleet Suomessa samat vuodesta 1906. Valtaan ja päätöksentekoon liittyviä tasa-arvohaasteita ovat kuitenkin yhä muun muassa päätöksenteon johtopaikkojen jakautuminen, politiikan miehiset normit ja käytännöt, sukupuolten erilainen kehystäminen politiikassa, sukupuolittuneet politiikka-alueet, sukupuolten tasa-arvon ohittaminen politiikan sisällöissä.