Sylvi Kärkkäisellä on takanaan huikea ura kuntapolitiikassa. Hänet valittiin ensimmäistä kertaa valtuustoon vuonna 1968 yhdessä Sirkka-Liisa Hyvärisen kanssa. He olivat valtuuston ainoat naiset. Seuraavalla vaalikaudella Kärkkäinen edusti yksin naissukukuntaa valtuustossa. Kärkkäinen oli politiikassa mukana 32 vuotta, hän jäi pois politiikasta vuonna 2000.
Kysymykseen, onko naisen helpompi tai vaikeampi edetä politiikassa kuin miehen, Sylvi Kärkkäinen vastaa, että hän ei ole koskaan ajatellut politiikkaa naiskysymyksenä.
– Oli nainen tai mies, kukin etenee tiedoillaan ja taidoillaan ja sillä, miten suhtautuu muihin ihmisiin ja millainen ihminen itse on. En ole koskaan ollut naisasianainen, vaikka kannustinkin aikanaan naisia kunnalliselämään. En ole ymmärtänyt, että pitää väkisin etsiä tietty määrä kiintiönaisia lautakuntiin.
Sylvi Kärkkäinen kokee, että hän on saanut kyllä äänensä kuuluviin, vaikka oli välillä valtuuston ainoa nainen. Hän on saanut myös tukea omasta ryhmästään ja miehiltä.
– Keskustalla oli suuri ryhmä, jossa pohdittiin monta tuntia asioita, jokainen saattoi käyttää puheenvuoron.
Kaavoitus ja terveydenhoito läheisiä aiheita
Sylvi Kärkkäiselle läheisiä asioita kuntapolitiikassa olivat kaavoitus ja terveydenhoito. Kärkkäinen ei halua nimetä mitään yksittäistä asiaa, minkä juuri hän tai naiset olisivat saaneet ajettua läpi, kuntapolitiikka kun on aina yhteistyön tulos.
– Välillä oli tietysti kiivastakin keskustelua, mutta kunnioitimme toinen tosiamme. Menimme valtuustoon pyhävaatteet päällä. Se toi ryhdikkyyttä päätöksentekoon, olimmehan päättämässä tärkeistä asioista kuntalaisten puolesta. Tänä päivänä on erilaista, arvovalta on hävinnyt.
Myös kielenkäyttö on muuttunut. Kärkkäinen on katsonut järkyttyneenä eduskunnan kyselytunteja, jossa voi aistia vihapuhetta.
– Meillä ei ollut sellaista painetta kuin nyt, kun oli vain puhelin, mihin soittaa. Ja soihan se, kyseltiin, mitä mieltä olen. Kukaan ei haukkunut, pikemminkin kannustettiin. Koin yhteydenotot myönteisenä, sillä äänestäjät muistivat, että olen olemassa. Sylvi Kärkkäinen jatkaa, että koulut ovat herättäneet Kiuruvedellä aina suuria tunteita.
– Kuinka monta koulua lakkautimmekaan! huokaisee hän.
– Siinä painoi lapsimäärä ja sijainti. Tiedä sitten, olivatko ratkaisut oikeita, onko autioituminen seurausta näistä päätöksistä? Aika näyttää kuka oli oikeassa.
Maaninkalaisuus etuna
Sylvi Kärkkäinen ajattelee kestäneensä päätöksistä seurannutta painetta, koska oli lähtöisin muualta, Maaningalta.
– Katsoin asioita hieman toisella tavalla. Totta kai se vaati sopeutumista, piti ottaa asioista selvää, mutta minut on otettu Kiuruvedelle hyvin vastaan. Kuin kotiin olisin tullut.
Sylvi Kärkkäinen tuli Kiuruvedelle kotitalousneuvojaksi helmikuussa 1958. Sitä ennen hän toimi vuonna 1956 kotitalousharjoittelijana Mäenpäässä, maataloushallituksen hyväksymällä harjoitustila.
– Silloin jo tutustui Kiuruveteen ja kiuruvetisiin, en ollut ihan ummikko. Vuonna 1968 maatalousnaiset pyysivät ehdokkaaksi, arkailin ensin, mutta olin tuttu pitäjällä, joten politiikkaan lähtö tuntui aika helpolta. Maatalousnaiset myös tukivat minua. Niin Sirkka-Liisa Hyvärisen kanssa päästiin valtuustoon. Emme pitäneet naiskokouksia, saimme äänemme kuuluviin, jos halusimme. Seuraavalla vaalikaudella olin ainoa naisvaltuutettu.
Kirkonkylän ryhmässä satoja jäseniä
Kärkkäinen tykkäsi olla politiikassa mukana, sillä Keskustan kirkonkylän ryhmässä oli satoja jäseniä. Sylvi oli paikallisosaston sihteeri. Sylvi Kärkkäinen oli mukana kunnanhallituksessa, terveys- ja kaavoituslautakunnissa sekä koulujen johtokunnissa kunnanhallituksen edustajana.
– Minua pyydettiin valtuuston puheenjohtajaksi, mutta minulla oli työ ja pienet lapset. Oli muutenkin ikävä tunne, että olin viikolla kotoa poissa. Kyllä näistä paikoista silloin keskenään kilpailtiin.
Kärkkäisen mielestä hyvä kuntapoliitikko, olipa hän sitten mies tai nainen, on ”sopeutuva kansanmies, olkoonkin sitten nainen”. Pitää olla rehellinen ja perustella päätöksensä.
Hyviksi naispoliitikoiksi Kärkkäinen nimeää aikalaisistaan Kaisa Niskasen, Leena Svärdin ja Marja-Leena Kärkkäisen.
– En tykkää politikosta, joka etsivät muista vikoja, toisesta pitää löytää hyviä puolia.
Kärkkäinen toimi vielä vaalitoimikunnan puheenjohtajana 2000–2020. Elämäntyönsä Kärkkäinen teki ensin keittiökurssin opettajana ja seurakunnan pääemäntänä.
