Savon murre on Merja Topin äidinkieli. – Ja kovin rakas onkin. Vaikka olenkin ollut jo kauan pois kotomailta, niin edelleen sen kuuntelu ja puhuminen hymyilyttää. Kuva: EMMI VIRTANEN
Kirjallisuus, Kulttuuri (muokattu 30.3. 13:37) Jaana Selander

Merja Topilta Jäätävä sarjaimuttaja

Luupuvedeltä lähtöisin olevalta Merja Topilta on ilmestynyt nuorisoromaani Jäätävä sarjaimuttaja. Kirjan on kustantanut Myllylahti.

Jäätävä sarjaimuttaja kertoo Jarista, joka ihastuu luokalle tulleeseen uuteen tyttöön. Hätäpäissään ja vaikutuksen tehdäkseen Jari livauttaa kirjoittavansa fanifiktioblogia. Tökkivä tarinankerronta ei kuitenkaan tee vaikutusta edes paikalliseen vampyyriin, joka lupautuu Jarin haamukirjoittajaksi. Kaikki vaikuttaa jo hyvältä, mutta sitten väliin kiilaa Nico Jenola. Kuka Nico oikeasti on? Se selviää lukemalla, esittelee Merja Toppi kirjaansa.

– Idea kirjaan syntyi kirjoitusharjoituksen yhteydessä, ja se vei mennessään. Erityisen herkullista oli kirjoittaa parisataa vuotta vanhan vampyyrin repliikkejä ja reagointeja nykymaailman menoon, Toppi kertoo.

Kirjaa Toppi kirjoitti enemmän tai vähemmän vuoden päivät.

– Vuosi sisälsi kaksien opintojen ohella myös taukoja ja luovuuden hilseilyä, mutta toki pirskahtelevaa iloakin. Suoraviivaista työskentelyä en taida edes osata.

Aikaisemmin runokirjoja

Merja Toppi on aikaisemmin tehnyt runokirjoja ja yhden äänikirjan. Jäätävä sarjaimuttaja on ensimmäinen varhaisnuorille suunnattu romaani.
Topilta on ilmestynyt runokirja savoksi Voet tätä rakkaaven miäree! Lemmestä savolaesella vimmalla (Minerva kustannus 2010), Aekusen naesen iholla Savolaeseen tappaan (Minerva Kustannus 2011) ja äänikirja Rakkaatta ruapimassa (Vakka &Kansi 2012).

Merja Toppi on käynyt esiintymässäkin kirjojensa tiimoilta ja tavannut monia ihmisiä, jotka ovat viihtyneet hänen tekstiensä kanssa.

– Olin vaikuttunut. Jotkut oikeasti halusivat lukea tuotoksiani ja jotkut (mahdollisesti sadomasokistisuuteen taipuvaiset) jopa katsella esiintymistäni! Rauta oli kuumaa ja siinä kohtaa oli tietenkin loogista pistää kirjoittaminen tauolle.

Eli sen jälkeen, kun äänikirja oli ilmestynyt. Meni useampi vuosi ennen kuin Topin mieli paloi uudestaan kirjallisten aikaansaannosten ääreen.

– Ensin tein tuttavuutta proosaan ja muihin jännittäviin kirjallisuuden genreihin avoimen yliopiston opinnoissa. Se oli vasta alkua. Aineopintoihin sukellettuani villiinnyin hakemaan Ahlmanin säätiön Oriveden opistoon, kirjoittajalinjalle. Haave romaanikäsikirjoituksen tekemisestä toteutui ja tuntui, että nyt on työkalupakissa vehkeitä tehdä kaikenlaista ja halua kirjoittamiseen.

Sanataideohjaaja

Kirjailijuuden ohella Merja Toppi työskentelee sanataideohjaajana. Hän valmistuu kesäkuussa kirjallisuusterapiaohjaajaksi. Kirjallisuusterapiaohjaaja ohjaa ryhmiä, joihin osallistuvat haluavat pohtia elämäänsä kirjoittamalla ja siinä sivussa jakaa ajatuksiaan muiden ryhmäläisten kanssa.

– Asun puolisoni kanssa Jyväskylässä. Omien kupeitteni hedelmä on jo omillaan, kuten on miehenikin lapsonen, mutta onneksi kaksi kissaa on adoptoinut meidät palvelijoikseen.

Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Toppi ei tiennyt mitä tulevaisuudessa tekisi.

– Ensin piti elää välitilaa, siivota työkseen, opiskella ranskaa kansanopistossa ja siivota vielä vähän lisää. Sitten valaistua, lähteä Turkuun, päätyä opiskelemaan viittomakielen tulkiksi, käydä kolme vuotta koulua ja 23 vuotta töissä.

Miksi tykkäät kirjoittaa, joko sinulla on uusi kirja työn alla?

– Kai tämä jonkin sortin tauti on tai riippuvuus. Ilman kirjoittamista tulee hankala olo. Kirjoitan nyt jatkoa Jäätävälle sarjaimuttajalle, joka aloittaa sarjan Melko mystistä. Toinenkin kirjaidea on hautumassa ja kolmas kutittelee korvan takana, Toppi paljastaa.

Korona ja kirjoittaminen

Miten korona-aika on sinua piinannut?

– Ennen tätä vitsausta kirjoittelin paljon kirjastoissa, ja tapasin myös kirjoittajaystäviäni päivisin. Nyt semmoinen rietastelu on vaihtunut kotona kököttämiseen. Uutisissa suosittelivat vähentämään entisestään kontakteja, niin tässä mietin, että pistänkö ulkoruokintaan kissat vai miehen. Onhan tuo ikävä Kiuruvedellekin. Viimeisestä kyläilystä äidin luona on jo valovuosia.
Merja Topin vanhemmat ovat Leena ja Leo Toppi, veli Jouni on Metsolan yrittäjä.