Pienten kaupunkien ja kuntien kohtalo aiheuttaa varmasti paljon huolia ja mietteitä. Kiuruvesi lukeutuu näihin paikkoihin, joita Suomesta löytyy melko paljon. Nuorena ihmisenä on minulla itsellänikin huolta oman kotimaani pienistä paikkakunnista, vaikka muutto suurempaan kaupunkiin onkin edessä.
Ylä-Savon Veturin Strategia 2020 kertoo: “Maaseutu tyhjenee ja jäljelle jäävä väestö vanhenee. Nuorten aikuisten osuus on pieni. Yli 65-vuotiaiden osuus maaseudulle on hienoisesti kasvanut.” Veturin strategian mukaan vuoteen 2030 asukasluku ei nouse yhdessäkään alueen kunnassa. Poismuutto Kiuruvedeltä on vauhdikasta ja se kiihtyy koko ajan. Nuoria ja aikuisia muuttaa muualle opiskelujen, työn ja aktiivisemman elämän perässä ja samalla väestö ikääntyy.
Miten Kiuruvedestä saataisiin eläväinen ja viihtyisä paikka asua? Mielestäni tärkeässä roolissa on juurikin nuorten olot. Meille tarvitaan mukavaa tekemistä arjen keskelle ja paikkoja, joissa voimme viettää aikaa. Hyvä keino lisätä nuorten aktiivista elämää olisi perustaa erilaisia urheilu- ja harrastuskerhoja perinteisen jalkapallon lisäksi. Monet jumittavat sisällä tekemisen puutteen vuoksi, joten tulevaisuuden Kiuruvesi todellakin kaipaa tekemistä. Minun unelmieni Kiuruvedellä olisi oltava mahdollisuus harrastaa koripalloa. Itselleni mieleinen paikka olisi myös skeittauspuisto, koska sellaista olen aina tänne toivonut. Nuoria ajatellen lisäksi nuorisotaloa voisi laajentaa ja se pitäisi siirtää enemmän keskustaa päin, koska Kiuruvedellä on melko vähän kokoontumispaikkoja. Nuorisotalolla olisi hyvä olla paljon tekemistä, kuten erilaisia pelejä, tapahtumia ja muuta sellaista. Suurempien kaupunkien valttikorttina toimivat myös kahvilat ja ravintolat. Koska täällä niitä ei juurikaan ole, vuonna 2030 ne toimisivat kokoontumispaikkoina kaiken ikäisille. Yksi ehdoton asia, joka unelmieni Kiuruvedellä täytyisi olla, on koirapuisto. Sen puuttuminen on mielestäni todella huono asia, joten vuonna 2030 Kiuruvedellä olisi sellainen. Se olisi suuri ja monipuolinen, jota ylläpidettäisiin huolellisesti. Perinteisestä koirapuistosta poiketen siellä olisi jonkinlainen temppu- tai agilityrata.
Kiuruveden pitäisi vuonna 2030 olla sellainen, että perhettä suunnittelevat ihmiset kokevat paikan hyväksi kasvualustaksi lapselle. Tärkeää olisi siis satsata päiväkoteihin sekä leikkialueisiin. Lasten kasvamiseen kuuluu luonnollisesti myös koulunkäynti. Viime aikoina puhetta on herättänyt kyläkoulujen kohtalo. Kyläkoulut ovat erityinen rikkaus, mutta toisaalta niissä on huonotkin puolensa. Mielestäni on kuitenkin hienoa, että vielä nykypäivänäkin voidaan asua syrjäkylillä ja vanhemmat voivat halutessaan tarjota koulunkäyntiä kyläkouluissa. Jotta vielä vuonna 2030 tämä olisi mahdollista, tarvitaan ihmisille syitä olla muuttamatta keskustaan.
Ylä-Savon Veturin Strategia luettelee Ylä-Savon kuntien vahvuuksiksi myönteiset asenteet maaseudun kehittämiseen, vahvan maa- ja metsätalouden, maatalousyrittäjien asenteen, sitoutumisen maatalouden kehittämiseen, uudistuvat luonnonvarat, elintarviketeollisuuden ja sen arvoketjut (puhtaus, turvallisuus ja laatu) metsäteollisuuden, puutuoteteollisuuden ja näiden arvoketjut. Lisääntyvän ruoan tarpeen vuoksi puhdasta maaseutua kannattaakin siis hyödyntää tulevaisuudessakin.
Kiuruvesi tarvitsee vetonauloja. Tällä hetkellä hyvä esimerkki sellaisesta on Hingunniemen hevosopisto, joka aiheuttaa vuosittain jonkin verran muuttoliikettä tännepäin. Unelmieni Kiuruvedellä sijaitsisi muitakin toisen asteen oppilaitoksia, jotka houkuttelisivat tänne opiskelijoita. Tulevaisuuden Kiuruvedellä voisi opiskella esimerkiksi kestävää kehitystä, teknologiaa ja taloutta.
Maaseutu.fi-sivuston tulevaisuudenpohdintapalstalla keskustellaan monista tulevaisuuden maaseutua koskevista aiheista. Yksi tärkeimmistä esille nousevista teemoista siellä ja ylipäätään koko aiheessa on teknologian kehitys. Koska teknologia tulee yhä enemmän ja enemmän osaksi elämäämme, on vuonna 2030 Kiuruvedelläkin tarpeellista olla hyvät ja vaivattomat verkkoyhteydet kaikkialla. Tämä mahdollistaa uusien yrittäjien muuttamisen Kiuruvedelle, sillä mahdollisuudet etänä työskentelyyn paranevat samalla koko ajan. Teknologian avulla Kiuruvedellä olisi myös ammattitason terveydenhuoltoa ja vanhustenhoitopalveluita saatavilla vaivattomasti. Lisäksi teknologisoitumisen tuoman muutoksen myötä unelmieni Kiuruvedellä olisi myös helpot ja halvat kulkuyhteydet niin kaupungin syrjäseuduille, kun muualle Suomeenkin. Asuminen syrjässä ei tuntuisi niin monien mielestä enää ikävältä, kun muualle matkaaminen sujuisi vaivattomasti päästöttömillä julkisilla kulkuvälineillä.
Unelmieni Kiuruvesi olisi muullakin tapaa ympäristöystävällinen ja kestävä. Vuonna 2030 täällä olisi hyvät mahdollisuudet kierrättää ja kirpputoreja olisi paljon nykyistä enemmän. Vaatelainaamobisnes kukoistaisi ja roskien, pullojen ja tölkkien kierrättäminen olisi mullistunut aivan uudelle tasolle.
Veturin Strategia tuo esille sen, että Ylä-Savossa on hyvät mahdollisuudet kehittää luonto- ja hyvinvointimatkailua omaleimaisen kulttuurimme ansiosta. Tätä on alettu hyödyntämään ja matkailutoimintaa on alettu harjoittaa esimerkiksi Intiasta Suomeen päin. Koska väkiluvun kasvaminen ulkomaiden suurkaupungeissa kiihtyy kiihtymistään, se avaa mahdollisuuksia virkistysmatkailuun. Turismin avulla Kiuruvesi olisi tulevaisuudessa eläväisempi ja matkailu toisi tänne lisää yrittäjiä sekä työntekijöitä. Turisteja vyöryisi luontopolkujen rauhan ja suomalaisen kulttuurin perässä. Jokin hieno virkistyskeskus kuuluisi unelmieni Kiuruveteen. Keskus, jossa olisi majoituspaikkoja, paljon erilaista toimintaa ja kulttuuria. Se olisi takuulla turisteille miellyttävä kokemus.
Unelmieni Kiuruvedellä järjestettäisiin nykyistä enemmän tapahtumia. Jokin suomalaisen musiikin tapahtuma, kuten Iskelmäviikko, pidettäisiin joka kesä ja sen lisäksi voisi olla myös jotain muita tyylilajeja edustava festivaali. Joulun aikaan Kiuruvesi olisi koristeltu kauniisti ja katujen varsilta löytyisi valoisia joulukuusia. Kaupungissa olisi kaiken kaikkiaan tunnelmallisempi joulu.
Arkkitehtuuri vuoden 2030 Kiuruvedellä ei todellakaan olisi tylsää ja tavallista. Rakennuksissa olisi tyyliä, omaperäisyyttä, erilaisuutta ja värejä. Kaduilla olisi miellyttävää kulkea, kun kaikkialla ei olisi pelkkiä harmaita kerrostaloja. Päiväkodit, koulut, terveyskeskus ja muut julkiset rakennukset olisivat sisustettu sisältäpäin viihtyisiksi ja omaperäisiksi. Rakennusten lisäksi myös ihmiset olisivat persoonallisempia. Kiuruvedellä uskallettaisiin nykyistä enemmän olla omia itsejään ja monimuotoisuus yksilöiden välillä olisi näkyvämpää.
Kirjoittaja sijoittui ykkösijalle Ylä-Savon Veturin kirjoituskilpailussa, jossa aiheena oli Tulevaisuuden Kiuruvesi 2030
