Millaisia ovat Tikkaset? Itsepäisiä. Näin kiteyttävät serkukset Eino-Antti Tikkanen, Hingunniemen viimeinen isäntä, ja Tyyne Huttusen (isä Heikki Antinpoika Tikkanen) perillinen Antero Huttunen.

Voi sanoa Tikkasten suvun kohdalla, että monessa asiassa itsepäisyys on ollut hyvästä, sillä Tikkaset ovat vaikuttaneet Kiuruveden ja koko valtakunnan kehitykseen monella eri alalla. Vaikuttajaesimerkistä käy yksi Suomettaren perustajista ja useita uusia suomen kielen sanoja kehitellyt Paavo Tikkanen (1823–1873).

Tikkasten monipuolisuus tuli esiin tohtori Tuulikki Kärkkäisen Kiuruveden Hingunniemen Tikkaset -sukukirjan julkistamistilaisuudessa Kiurusalissa keskiviikkona.

Tuulikki Kärkkäinen sai paljon kiitoksia ja ylistyksiä sukukirjastaan. Muun muassa Tikkasten sukuseuran päämies Juhani Tikkaselta.

Opetus-, sivistys- ja kulttuurimyönteisiä

Yksi tilaisuudessa puheenvuoron käyttänyt oli kunnallisneuvos Jouko Tenhunen, hänkin Hingunniemen Tikkasia, ukkinsa ja mummunsa kautta prokuraattori Antti Tikkasen (1785–1858) jälkeläisiä.

Jouko Tenhunen totesi Hingunniemen olleen Kiuruvedellä, 1800-luvulla, siinä mielessä harvinainen maalaistalo, että sieltä laitettiin poika kouluun. Se poika oli Paavo Tikkanen. Hingunniemessä käynnistyi myös tyttöjen kouluopetus. Koulutus-, kulttuuri- ja sivistysmyönteisyys olivat voimakas piirre Tikkasissa aina Helsingin ruotsalaistunutta sukuhaaraa, kirjailija Henrik Tikkasta myöten.

– Tikkaset olivat omalla alallaan maan huippuja. Hingunniemeen on katsottu monessa asiassa ylöspäin, sanoi Tenhunen.

Hingunniemi oli myös yksi merkittävimmistä maatiloista Kiuruvedellä kokonsa ja isäntäväkensä puolesta sekä edistyksellisyydessään.

– Olen iloinen, että Hingunniemessä toiminnot pyörivät. Olin itse muiden joukossa aikanaan tekemässä päätöksiä, että Hingunniemi on siinä asennossa kuin se on nyt. Kiitos siitä kuuluu kuntayhtymän johtaja Matti Notkolle. Naapurikunnat eivät hirveän lämpimästi suhtautuneet maatalousoppilaitoshankkeeseen. Myös valtuustossa käytiin asiasta värikkäitä keskusteluja, mutta lopputulos oli hyvä, sanoi Tenhunen.

– Ilokseni olen nähnyt, että Hingunniemeä kehitetään edelleen. Ylä-Savon ammattiopisto mahdollistaa, että 200 vuoden työ tilalla jatkuu.

Tenhunen sanoi, että Hingunniemeä pidettiin kunnassa käyntikorttina. Hingunniemeen vietiin vieraita, tulivatpa nämä mistä päin tahansa. Kesäaikaan varsinkin vieraat olivat myytyjä komeista maisemista järven tuntumassa.

Jouko Tenhunen totesi myös, että kaikki salissa istuvat ovat kytköksissä jollain muotoa Hingunniemen sukuhaaraan monien sukupolvien kautta.

– Voimme kokea olevamme sukulaisia, kaukaisia serkkuja tai läheisempiä serkkuja, jatkoi Tenhunen.

Talojen ja nimien takana aina ihminen

Tenhunen muistutti, että talojen ja nimien takana on aina ihminen, niin Hingunniemenkin tapauksessa.

– On ollut vahvoja emäntiä ja isäntiä, värikkäitä ihmisiä ja persoonia, voimakkaita vaikuttajia sukupolvesta toiseen. On ollut maanviljelijöitä, yhteisten asioiden hoitajia, kulttuurihenkilöitä, ihmisiä, jotka tajusivat koulutuksen ja opetuksen tärkeyden, listasi Tenhunen.

Tenhunen sanoi pitävänsä sukukirjan tekemistä arvokkaana työnä.

– Tuulikki Kärkkäinen on tehnyt valtavan työn. Tuulikilla on taito, kyky ja halu tehdä tätä työtä, toivon, että voimia riittää jatkossakin, viestitti Tenhunen.

– Lukemalla Kärkkäisen tekemän Tikkas-kirjan tietää hirveän paljon suvun ja Kiuruveden historiasta ja elämästä.

Sydämellisiä ihmisiä

Tuulikki Kärkkäinen oli kutsunut tilaisuuteen puhujaksi Hingunniemen viimeisen isännän Eino-Antti Tikkasen.

Kärkkäinen kiitteli Tikkasia ja erityisesti Eino-Anttia sydämelliseksi ja oikeudenmukaiseksi sekä reiluksi ihmiseksi, jollaisia toivoisimme kaikkien kanssaihmistemme olevan.

Kärkkäinen sanoi, että Tikkaset ovat vaikuttaneet myös siihen, että saamme kokoontua Kiurusaliin ja että Kiuruvedellä on ylipäätään kulttuuritalo. Mainittakoon, että Kiurusali on ollut syyskauden liki main täyteen varattu.

– Iltalypsyn yrittäjä Jari Tikkanen kuuluu Tikkasiin, hän on hoitanut Kulttuuritalon kahvila-ravintolatarjontaa. Jouko Tenhusella oli ratkaiseva ääni, että Kulttuuritalo ylipäätään saatiin Kiuruvedelle ja kulttuurisihteeri Heidi Huhtilainen on miehensä ja heidän perillistensä kautta suoraan alenevassa polvessa Tikkasia, listasi Kärkkäinen.

Tila sai arvokkaan lopun

Eino-Antti Tikkanen, Hingunniemen viimeinen isäntä, möi maatilan Kiuruveden kunnalliselle maatalousoppilaitoksen käyttöön vuonna 1985.

Eino-Antti Tikkanen oli kokenut kovia, sillä tulipalo tuhosi navetan ja vei karjan menessään, mitä kautta menivät karjatalouden toimintaedellytykset.

– Tuntui siltä, että taivas putoaa niskaan, mutta elämän oli jatkuttava. Terveyteni heikkeni. Kun kunta alkoi miettiä maatalousoppilaitosta, tarjosin

Hingunniemeä paikaksi, suvun perinne oli ollut kehittää maataloutta, ajattelin, että tila saisi näin arvokkaan lopun, Eino-Antti Tikkanen puheli.

– Asiat lähtivät etenemään. Luotin kuntaan, koska tarkoitus oli, että Hingunniemestä ei tehdä joutoaluetta. Voin sanoa, että kunta on ollut myös luottamuksen arvoinen.

Eino-Antti Tikkanen kertoi heitä Tikkasia kasvatetun Hingunniemessä kurissa ja rakkaudessa.

Lapsia opetettiin kunnioittamaan omia vanhempiaan, mutta myös muita vanhempia ihmisiä. Rehellisyys oli tärkein asia kasvatuksessa.

– Kaikesta piti puhua ja ennen kaikkea totta. Vaikka sattui vahinko, sitä ei saanut salata, siitä piti kertoa totuudenmukaisesti. Eikä tarvinnut pelätä, että totuuden kertomisesta tulee seuraamuksia.

Eino-Antti Tikkanen kertoi, että vanhemmat pyysivät aina ilmoittautumaan kotiin tultaessa, vaikka he olivat jo nukkumassa.

– He halusivat tietää, että kaikki on hyvin.

Hingunniemessä opetettiin työntekoon ja työtä tehtiin sen mukaan mitä kussakin iässä voidaan lapselta odottaa.

– Työt piti hoitaa, vaikka sitten itkien. Se oli oppimista tulevaan elämään. Rehellisyys maan perii, sanoi isä kerran saunareissulla, Tikkanen muisteli.

Tikkasen mottona on ollut lausahdus: Tunne oma arvosi, anna arvo toisillekin.

– Ketään ei saanut kiusata, kaikkien kanssa oltiin ja haluttiin olla kavereita. Näitä oppeja olen yrittänyt itse opettaa omille lapsilleni.

– Elämässä tapahtuu paljon asioita, mutta on sanonta, yksin ei ole hyvä olla. Yksin ei ole hyvä elää, yhteisessä elämässä ja yhteisössä on voimaa.

Kirjassa 6000 nimeä

Kiuruveden Hingunniemen Tikkasen -sukukirja kattaa Antti Tikkasen (28.1.1785–15.1.1858), prokuraattorin, jälkipolvet.

Kirja sisältää myös Hingunniemen Tikkasten esipolvet 1610-luvulle Tikkalaan saakka. Kirjassa on runsas kuvitus talonpoikais- ja sivistyssuvusta.

Kirjassa on 588 sivua, 1 338 sukutaulua ja yli 250 kuvaa. Henkilöitä kirjassa on noin 6 000.

Tikkasten lisäksi kirjassa on naislinjojen kautta mukana useita kiuruvetisille tuttuja sukunimiä.