Uusi aika valmistavaroineen ei ole syönyt leipää matonkutojilta. Ainakin Sillankorvassa, aseman seudulla, kudotaan mattoja edelleenkin. Räsymattoa, muovimattoa, pitkää ja lyhyttä mattoa.

Kutojan pallilla istuva Tyyne Pellikka kertoo, että varsinkin eteisen mattona räsymatto on vertaansa vailla. Kamarin mattona sitä käytetään myös hyvin paljon. Se on kaunis ja kestävä, ja lämmin jalan alla.

Muovimatto taas puolustaa pintaansa keittiössä ja saunassa ja muissa kosteissa paikoissa. Se on helppo huuhaltaa, jos sattuisi hankalastikin lähtevää likaa roiskahtamaan. Pakkasta päästävissä paikoissa se voi olla liukas.

Rouva Pellikka on kutonut mattoja liki kymmenen vuotta. Helsinkiin, Karhulaan ja monelle muulle Etelä-Suomen paikkakunnalle on hänen käsistään mattoja lähtenyt. Ruotsiin asti on viety muutama erä. Entiset kiuruvetiset ovat ahkerimpia kudottajia, mutta myös muille on mattoja mennyt.

– Kudoin minä Kauhavan Kutomollekin viisi vuotta sitten, kun ne teetättivät kotikutojilla ympäri Suomen. Tilaajalta oli tarpeet, mutta itse loin.

Kutoo rouva Pellikka myös omista tarpeistaan, jos joku niin haluaa, mutta ”rökön” leikkuuseen hän ei mielellään ryhdy. Se on liian pölyistä hommaa. Tomu tinkii muutenkin työskennellessä leijumaan ympäri tupaa Nuha on monesti vuoteen vain pölyn ansiosta.

– Hyyssäsin alkuun huoneita monesti päivään, mutta sitten huomasin, että se on yhtä tyhjän kanssa. Niitä ei piä siistinä mikään kutomisen kanssa.

Muovi- ja nailonkuteet ovat siitä hyviä, etteivät ne pölise. Niistä moni teettääkin nykyään matot. Jotkut kudottavat ostoskasseista leikatuista kuteista. Jokin aika sitten tehtiin jopa maitopusseista. Trikoista tulee kuitenkin valtaosa.

– Muovimattoon olis teryleenilanka paras loimeksi. Kalalangan sanovat syövän ajan mittaan kudetta.

Kysymykseen, miten hän arvelee matonkutojia tulevaisuudessa riittävän, rouva Pellikka toteaa, että vähiin häviää. Nuorilla ei ole innostusta asiaan, ja jos innostusta löytyykin, ei sitä riitä viittä senttiä pitempään.

Heikonlaisista näkymistä huolimatta Tyyne Pellikka on sitä mieltä, että käsityöläistaidot pitäisi säilyttää, kaiken varalta.

– Maailma voi kääntää kylkeään. Voi tulla vielä aika, että langatkin on otettava pellavanvarresta – jos joku osaa. Ja matot kudottava käsityönä – jos on taitajia. (Kiuruvesi-lehti 18.7.1973)