Tuonelanharjun hautausmaalla vietetään 100-vuotisseuroja tulevana sunnuntaina. Miten uusi hautausmaa päätettiin perustaa juuri tuolle paikalle?

Tuonelanharjun hautausmaa on noin viiden kilometrin päässä keskustasta Koskenjoella. Paikka on luonnonkaunis, hautakivet paikoin harvassa ja alhaalla siintää joki kuin tuonelan virtana erottamassa Pyhännäntien kiireen kalmiston rauhasta.

Moni käy Tuonelanharjussa retkellä, vaikkei siellä olisi läheisen viimeistä leposijaa. Retkeläiselle saattaa herätä kysymys, miksi hautausmaa on perustettu. Tieto on ollut arkiston kätköissä, sillä historiikit kertovat hautausmaan historiasta vain parilla rivillä.

Tuonelanharjussa on ollut hautausmaa nyt sata vuotta. Salmetar-lehti tiesi kertoa 14.8.1923: ”Kiuruveden uusi hautausmaa vihitään tarkoitukseensa 19 päivä tätä kuuta kello 4 i. p. siellä pidettävällä juhlalla.”

Uuden hautausmaan hankkimista oli alettu valmistella jo kahdeksan vuotta aiemmin. Vanha hautausmaa laajennuksineen alkoi tulla täyteen, siis nykyisen vanhan hautausmaan osa, joka rajoittuu Kirkkokatuun ja museon alueeseen. Lisäksi maaperä ei ollut otollinen hautausmaaksi, vaan sinne oli jatkuvasti ajettava maata, jotta hautaaminen oli mahdollista, ja silti haudat jäivät turhan mataliksi.

Laskiaisen jälkeisenä lauantaina 1915 kirkkoneuvosto kokoontui tekemään kirkonkokoukselle esitystä sinä talvena hautausmaalle vedettävästä hiekkamäärästä. Kokouksessa todettiin, että mullanajo hautausmaalle herätti seurakuntalaisissa yleistä tyytymättömyyttä. Kirkonisännöitsijä Olli Lindin ehdotuksesta päädyttiin esittämään, että etsittäisiin luonnon muodostamia kankaita uuden hautausmaan paikaksi ennen kuin vanha hautausmaa täyttyy. Tällä tapaa maanajosta päästäisin kokonaan.

Kirkonkokous hyväksyi ehdotuksen ja asetti ratkaisua etsimään toimikunnan, johon kuuluivat Olli Lindin lisäksi Hautajärveltä, Rob. Remes Remekselästä ja Matti Pietikäinen Sulkavalta.

Toimikunnan esitys oli valmis tammikuussa 1917: Eri puolilta pitäjää oli löydetty 5 sopivaa hautausmaan paikkaa. Vaihtoehtoisesti vanhaa hautausmaata olisi voinut laajentaa, mikä olisi kuitenkin tullut selvästi kalliimmaksi. Kirkkoneuvoston esityksen mukaisesti päätettiin lopettaa mullanveto vanhalle hautausmaalle ja perustaa uusi Massiharjuun eli nykyiseen Tuonelanharjuun Kosken talon maille Joppilan taloa vastapäätä. Harjussa oli sopivaa syvämultaista hiekkamaata.

Hintaa paljoksuttiin

Kosken isäntä Tuure Jauhiainen tarjosi maaliskuussa kirkonkokoukselle 4 hehtaarin laajuista hautausmaa-aluetta 800 markan hintaan (nykyrahassa 1134 euroa) ilman puustoa, kesäkuussa esitetyssä kauppakirjassa koko oli kasvanut 5 hehtaariin ja hinta 5000 markkaa (7089 euroa) puineen kaikkineen.

Keskustelu oli vilkasta ja hintaa paljoksuttiin. Olihan seurakunnan rakennettava lisäksi tie hautausmaalle ja Koskenjoen yli vielä kallis silta, joka jo itsessään helpottaisi kovasti Kosken talon elämää. Kauppias Ambro Kärkkäinen ehdotti, että kauppahintaa olisi neuvoteltava vielä alemmas ja alueen laajuutta nostettava 6 hehtaariin. Tuure Jauhiainen oli paikalla kokouksessa ja tarjosi sitten 5,5 hehtaarin aluetta 4400 markan (6238 euron) hintaan.

Hautausmaa-asiaan päästiin palaamaan vasta myllertävien vuosien jälkeen maaliskuussa 1919, jolloin päätöstä oli jo tekemässä sillä välin perustettu kirkkovaltuusto. Lopullisessa muodossaan hautausmaan ala oli 6 hehtaaria ja inflaation nostama hinta 12 000 markkaa (5621 euroa).

Uuden hautausmaan paikkaa vastustivat kovimmin Rytkyn asukkaat. Olihan heidän matkansa hautausmaalle pidentymässä entisestä. Kirkkovaltuusto suhtautui myönteisesti oman hautausmaan perustamiseen Rytkylle tai Sulkavalle, kunhan kylillä olisi esittää sille paikka ja tarkempi suunnitelma. Asiaa ei kuitenkaan kiirehditty senkään takia, eteläpitäjän kylillä oli aie perustaa oma seurakunta. Sulkavanjärven hautausmaa vihittiin käyttöönsä lopulta vasta sotien jälkeen syksyllä 1948.

Uusi hautausmaa raivattiin kevätkesällä 1920 ja puut päätettiin käyttää kirkon lämmittämiseen. Koskenjoen silta rakennettiin kesällä ja syksyllä 1920 ja tuli maksamaan 46 340 markkaa (21 707 euroa). Hautausmaa aidattiin vasta keväällä 1922 ja vihittiin käyttöön yli vuotta myöhemmin elokuussa 1923. Hautausmaan nimi vaihtui kirkkohallintokunnan pöytäkirjoissa Massinharjusta ja uudesta hautausmaasta Tuonelanharjuksi kevään 1926 mittaan.

Tuonelanharjuun rakennettiin jo varhain siunauskappeli. Muistitiedon mukaan se sijaitsi portin luona ja oli läpikuljettava. 1929 se päätettiin korjata lämmitettävään kuntoon. Asiakirjoissa kappelia kuvataan vaatimattomaksi ja maininnat siitä loppuvat 1950-luvun puolivälin jälkeen. Liekö purettu silloin pois?

Joukkohauta oli ilmainen

Hautaan siunaukset toimitettiin alkuun tiistaina ja perjantaina, mutta kinkeriaikaan lauantaina. Pyhänä siunaukset toimitettiin ennen jumalanpalvelusta kirkon kellotapulinpuoleisella ovella, johon arkut kannettiin virrenveisuun saattamana. Jos siunattiin uudella hautausmaalla paikan päällä, hautaukseen saattoi saada vain yhden papin. Tuonelanharjuun saatettiin haudata oman erillisen hautapaikan lisäksi ilmaiseen joukkohautaan. Kerrotaan, että sinne haudattiin esimerkiksi kunnalliskodin vähäväkisiä. Jo aikalaisille käytäntö oli kauhistus, sillä joukkohautaa peitettiin sitä mukaa, kun arkkuja laskettiin sinne. Hautaan lasketut arkut saattoivat jäädä osin näkyviin.

Uuden hautausmaan valmistumista odottaessa tila kävi entistä ahtaammaksi vanhalla. Heinäkuussa 1919 lopetettiin sukuhautojen myynti. Niitä sai jatkossa vain uudelta hautausmaalta, ja vanhalla kirkkomaalla myytiin nykyiseen tapaan vain kaksi hautapaikkaa kerrallaan. Vanhalla puolella omaisten täytyi ajaa paikalle myös kaksi kuutiota maata. Vanhan hautausmaan tila loppui 1940-luvulla. Seurakunta ei ollut valmis jäämään vain Tuonelanharjun varaan vaan vanhaa hautausmaata laajennettiin jälleen 50-luvun puolivälistä alkaen. Tuonelanharju lienee alusta alkaen tuntunut syrjäiseltä paikalta.

Vihkiäiset ja ristiäiset

Tarinan mukaan Tuonelanharjun hautausmaa olisi vihitty sunnuntaina 19.8.1923 Koskella pidettyjen ristiäisten yhteydessä. Toimituksen jälkeen pappi olisi todennut, että hän voi nyt samalla matkalla käydä vihkimässä myös uuden hautausmaan. Aivan näin spontaanisti ei kuitenkaan toimittu, sillä kirkkoneuvosto oli päättänyt vihkimispäivän jo kuukautta aiemmin. Tieto juhlasta oli kuulutettu kirkossa ja ehtinyt lehteen. Samana päivänä Koskella oli myös ristiäiset, jotka pappi on todennäköisesti toimittanut samalla matkalla. Jos kastepappi on toimittanut myös hautausmaan vihkimisen, seurakunnan kastettujen kirja tietää hänen nimensä: L. E. Simelius eli uraansa aloitteleva Elias Simojoki.

Tuonelanharjun 100-vuotisseurat 27.8. Tuonelanharjussa kello 13, puhujina Miikka Huuskonen ja Heidi Jaatinen.

Tämän historiikin on kirjoittanut Kiuruveden seurakunnan pappi Miikka Huuskonen.