Akateemikko Anssi Halmesvirta on tehnyt pitkän ja ansiokkaan akateemisen uran. Eläkeläisenä hän on kääntänyt poliittisen ajattelun klassikoita englannista ja unkarista suomen kielelle.

Anssi Halmesvirralla on emeritussopimus yliopiston kanssa.

– Käyn opettamassa yliopistolla ja saan julkaista yliopiston laskuun, Halmesvirta sanoo.

Halmesvirta kertoo olleensa pari viikkoa Unkarissa opettamassa Opetushallituksen rahoituksella. Lisäksi hänelle uskottiin erityistehtävä tutustua saamelaisen taiteen ja kulttuurin näyttelyyn Hampurissa ja kirjoittaa näkemästään ja kokemastaan raportti Ulkoministeriölle.

– Kyse on siitä, että Suomessa halutaan hankkia saamelaisia uskonnollisia esineitä Siidaan Ivaloon. Kirjoitan raportin, jonka pohjalta esineiden siirtoa käsitellään diplomaattisten suhteiden kautta.

Halmesvirta sanoo, että Leipzigin, Hampurin ja Berliinin museot eivät mielellään luovuttaisi saamelaisesineitä Suomeen, koska niille ei siten jäisi saamelaisia esineitä esiteltäviksi.

Halmesvirta jäljitti Saksasta muun muassa samaanirumpuja, joita tiedetään olevan ympäri Eurooppaa kaikkiaan 74. Yksi on paavilla ja tiettävästi yksi rumpu olisi myös Hampurissa, sitä ei kuitenkaan löydetty.

– Ilmeisesti natsit ovat varastaneet rummun toisen maailman sodan aikaan.

Kulttuuriperinnön omistajuus ja palauttaminen alkuperäisten omistajien jälkeläisille on museoille ajankohtainen kysymys kansainvälisesti. Esimerkiksi Suomen Kansallismuseo on palauttanut saamelaisten esineitä Ivalon Siidaan.

Presidentti Sauli Niinistö vei vastikään kaksi kivifragmenttia Suomen kansallismuseosta Namibiaan kansallismuseoon.

Vuonna 1886 lähetyssaarnaaja Martti Rautanen ja kasvitieteilijä Hans Schinz irrottivat fragmentit Pohjois-Namibiassa sijaitsevan Ondongan kuningaskunnan pyhästä valtakivestä, ja vuonna 2015 kivet siirtyivät Suomen Lähetysmuseon lähes 9 000 esineen kokoelman yhteydessä Suomen kansallismuseolle.

– Näyttää siltä, että museot eivät voi sopia näistä asioista keskenään, vaan siihen tarvitaan valtioiden välinen sopimus.

Yleisen historian professori

Halmevirta on toiminut yleisen historian professorina Jyväskylän ylipistossa. Hänen pro gradu -tutkimuksensa aiheena oli historian selittämisestä käyty kiistely 1950- ja 1960-luvuilla.

Halmesvirta väitteli vuonna 1990 tohtoriksi Sussexin yliopistossa, Englannissa. Hänen aatehistorian alaan kuuluva väitöskirjansa (The British Conception of the Finnish ’Race’, Nation and Culture 1760–1918) käsitteli englantilaisten käsityksiä suomalaisista ja Suomen kulttuurista vuosina 1760–1918. Tältä pohjalta hän esitteli myös perjantaina Kiuruveden kansalaisopiston tilaisuudessa pienviljelijöiden hengenelämää ja ajatusmaailmaa 1950–1960-luvuilla.

Halmesvirta on työskennellyt tutkijana ja opettajana Jyväskylän yliopistossa. Hän on ollut vierailevana luennoitsijana Lontoon yliopistossa ja toiminut yleisen historian apulaisprofessorina Joensuun yliopistossa. Halmesvirta on työskennellyt myös Suomen Akatemian tutkijana.
Akatemiaprojektin jälkeen Halmesvirta palasi Jyväskylän yliopistoon vanhemmaksi tutkijaksi.

Yleisen historian dosentiksi hänet nimitettiin 1996. Samana vuonna hän aloitti varttuneena tutkijana Suomen Akatemian tutkimusprojektissa. Vuosina 1997–2012 hän oli Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen yliassistentti.

Käännöstöitä

Viime aikoina Halmesvirta on kääntänyt kirjallisuutta ajankohtaisesta aiheesta: antisemitismi, mikä tarkoittaa lyhyesti ilmaistuna vihamielistä suhtautumista juutalaisiin, joko uskoon tai kansallisuuteen.

Halmesvirran yhdessä Tuomas Laine-Frigrenin kanssa suomentama ja toimittama kirja, Antisemitismin kirous: kolme kriittistä esseetä: Jean-Paul Sartre, George Orwell, István Bibó (2023), kiinnosti yleisöä suuresti vastikään Helsingin kirjamessuilla.

Kirjan esittelytekstissä kerrotaan, että toisen maailmansodan kauhut pakottivat Jean-Paul Sartren, George Orwellin ja István Bibón kunkin tahollaan erittelemään juutalaisten kansanmurhaan kulminoituneen antisemitismin syntyä ja olemusta. Miten kaiken kuvittelukyvyn ulottumattomissa oleva oli voinut tapahtua?

Antisemitismin kirous -kirja kokoaa yksiin kansiin kolme heti sodan jäl

keen kirjoitettua klassikkotekstiä. Sartre lähestyy aihetta piirtämällä kuvan ranskalaisen ”antisemiitin” psykologiasta, ja Orwell kirjoittaa omien havaintojensa pohjalta antisemitismin ilmenemismuodoista Englannissa.

Bibó taas kuvaa Unkarin holokaustiin johtaneita historiallisia prosesseja ja pureutuu sikäläisen antisemitismin ytimeen. Hän pohtii samalla armottomia kysymyksiä vastuusta ja syyllisyydestä vuoden 1944 saksalaismiehityksen jälkeen.

Juutalaisvastaisuuteen sisältyviä myyttejä ja stereotypioita purkava teos auttaa hahmottamaan myös nykyisen antisemitismin taustoja sekä ylipäätään etnisten ja kulttuuristen ennakkoluulojen rakentumista.

Suomentajien taustoittavat osuudet kertovat, nämä ilmiöt eivät ole valitettavasti kadonneet mihinkään vaan pikemminkin saaneet uusia muotoja.

Halmesvirta on kääntänyt viime aikoina myös Ernö Szépinin autobiografisen proosateoksen Ihmisen haju (Emberszag, 1945). Kirja ei kerro Auschwitzin hirveyksistä, vaan Budapestin juutalaisten eloonjäämiskamppailusta ja juutalaismiehistä pakkotyöleirillä loka-marraskuussa 1944.

Yli kolmekymmentä teosta julkaissut runoilija, näytelmäkirjailija ja esseisti Ernö Szép (1884–1953) kuvaa ja kommentoi kokemaansa ja näkemäänsä yksityiskohtaisesti kuin päiväkirjaa ja kronikkaa rinnakkain kirjoittaen. Sairastuvalle jouduttuaan Szép selvisi leiriltä hengissä, mutta hänen muistelmansa unohtuivat pitkäksi ajaksi: ne eivät sopineet sosialismin kirjallisuuskäsitykseen.

Yhteys säilynyt kotiin

Halmesvirta pitää edelleen yhteyttä synnyinpitäjäänsä. Hän vierailee säännöllisesti isäpuolensa Kalevi Piipon luona Kissakorvessa. Halmesvirta kertoo, että hän muistelee nuoruusaikojaan hyvällä, erityisesti lukioaikaa.

– Tätilän Heikki oli rehtorina, hän oli vapaamielisempi kuin Tatu Malmivaara, meillä oli muun muassa shakkikerho ja muuta juttua, Halmesvirta kuvaa.
Halmesvirran nuoruuden ajan kaveripiiriin kuuluivat hamppuviljelyksistään julkisuuteen noussut Hannu Hyvönen, Venäjä-asiantuntija, vastikään kirjan Ruplarallista kasvuboomiin ja pakotteiden maailmaan kirjan kirjoittanut Seppo Remes. Sekä arkkitehti Seppo Kähkönen ja vastikään kuollut avaruusfysiikan dosentti Asko Huuskonen, pappi Miikka Huuskonen on hänen poikansa.

– Puistonkulmalla pidettiin levytansseja, kun ei ollut bändiä.

Emerituskaupunginjohtaja Jorma Muiniekka kuului ja kuuluu edelleen Halmesvirran ystäväpiiriin.