Kiuruvesi-lehti juhli 70-vuotista taivaltaan perjantaina Kiurusalissa kaiken kansan yleisötapahtumana. Kahvitarjoiluun ja juhlaan osallistui vajaat parisataa henkeä.

Paikkakunnan oma lehti on monelle viikon kohokohta. Sen tuloa postilaatikkoon keskiviikkoisin odotetaan. Se on side kotiseutuun monelle muualle muuttaneelle kiuruvetiselle.

Kiuruvesi oli Savon pitäjistä etukynnessä perustamassa omaa lehteä 70 vuotta sitten. Nyt Kiuruvesi-lehti on Savon ainoa itsenäisenä säilynyt paikallislehti. Se on voittanut valtakunnallisen paikallislehtikilpailun 12 kertaa, viimeksi vuonna 2019, joten laatutuotetta juhlittiin.

Juhlan aluksi nautittiin kahvit ja Iltalypsyn leipomia täytekakkuja. Kahvikuppien ääressä tavattiin tuttuja ja juteltiin. Päätoimittaja Jaana Selander ja lehtiyhtiön hallituksen puheenjohtaja Eero Lämsä toivottivat vieraat tervetulleiksi ovella.

Lehti luetaan tarkkaan

Zoja ja Kalevi Huovinen ovat lähes samanikäisiä kuin Kiuruvesi-lehti. Heille lehti on tärkeä ja sen sisältö kiinnostaa.

– Se on tullut ilman katkoja niin kauan kuin muistan, ensin maalle kotipaikalle ja nyt tänne kaupunkiin, Kalevi kertoi.

– Lehdessä kiinnostaa uutiset ja se, mitä on suunnitteilla. Luen lehden kahteen kertaan, ensin nopeasti ja sitten luen tarkemmin kiinnostavimmat kohdat, Zoja sanoi.

– Luen takasivun ensin, että tiedän mitä torilla tapahtuu viikolla, Kalevi Huovinen lisäsi.

Edvin Autio, 7, ei vielä lue paikallisuutisia, mutta juhlan käsiohjelmasta hän lukaisi kahvitarjoilut ja muut tedot sujuvasti. Pojan isä Rauno Autio kertoi, että hän lukee Kiuruvesi-lehteä digitaalisena.

– Asuttiin ennen syrjäkylällä ja sinne posti tuli myöhään. Nelisen vuotta sitten vaihdettiin digiversioon ja se riittää hyvin. Puhelimesta lukeminen on hieman haastavaa, mutta tabletilla se onnistuu.

Perhe viettää aikaa myös Raunon puolison kotimaassa Filippiineillä, ja Kiuruvesi-lehti on sielläkin mukana.

– Siellä Kiuruveden asiat vasta kiinnostavatkin ja on aikaa lukea lehti tarkemmin kuin täällä kotona.

Anne Kärkkäinen huomasi netissä tiedon lehden juhlasta ja tuli mukaan. Hänellekin paikkakunnan oma lehti on tärkeä.

– Joka viikko luen sen ja paperisena, en verkkoversiota. Etusivulta aloitan ja luen pikkujutut, kuolinilmoitukset ja muut.

Lukiolaiset esiintyivät

Kiuruvesi-lehden 70-vuotisjuhlan ohjelmaksi haluttiin paikallista ja nuorten esittämää. Ohjelman toteutti lukion esittävän taiteen linja. Musiikkia kuultiin monessa eri kokoonpanossa.

Yleisöä viehätti ja liikuttikin erityisesti Venla Sahlbergin tekstittämä laulu Kiuruvedestä. Kertosäkeessä nuoret lauloivat, että Kiuruvedellä ei kiireitä, ei murheita, vaan ihmisiä urheita. Toki joku pakenee ja väki vanhenee, mut sen kun Valmetilla ajelee.

Lehtiaiheisessa sketsissä paikallislehti päätti ottaa nuoria töihin tyyliin vaatimuksina ikää 20 vuotta, kokemusta 30 vuotta ja taskussa muutama korkakoulututkinto. Yksi nuori haki paikkaa, hänet pestattiin ja lähetettiin Remeskylään tekemään juttua kasvisruokailusta. Kesätoimittaja meni ja haastatteli lehmää. Työ ei miellyttänyt toimituksessa, mutta sai somessa miljoonayleisön.

Juhlapuhe videolla

Juhlapuhujaksi pyydetty mediapersoona Jani Halme oli kiinni muissa töissä ja esiintyi Kiuruvesi-lehden juhlassa videotallenteella. Hän on se tyyppi, joka tilasi kaikki Suomen paikallislehdet yhtenä vuonna. Hän sai Suuren Journalistipalkinnon vuonna 2016.

Halme puhui yhdestä tämän ajan muotisanasta, tarinasta.

– Tarinan taitaminen on yksi ihmiselämän tärkeimmistä asioista. Firmoilla, kunnilla, kaikilla on oltava oma tarina. Tarinaa on kaikkialla. Pyrkimys tarinoittamiseen viestinnässä on hyvä asia ja tarina onkin tehokkain viestinnän muoto.

Halmeen mukaan tarinassa on salaisia ainesosia. Ensimmäinen on poikkeus. Tarina elää ja hengittää poikkeuksista.

– Elokuvissa, kirjoissa, tietokonepeleissä, biiseissä tapahtuu vähintään yksi asia, joka menee yllättävään suuntaan, siis poikkeaa totutusta. Toinen ainesosa on pyrkimys ja sen vastustaminen. Kiinnostavia tarinoita saa sellaisista ihmisistä, organisaatioista ynnä muista, joilla on rohkeutta pyrkiä ja joita joku toinen yrittää vastustaa.

Kolmas hyvän tarinan ainesosista on karisma. Se lähtee riippumattomuudesta ja vapaudesta toimia.

– Kiuruvesi-lehden toimituksen linja noudattaa tarinan periaatteita. Onnistutte siinä viikottain. Ei ole pulaa vastustajista, vastaan voi tulla piittaamattomuutta, pulaa ajasta ja rahastakin.

– Journalistilla tulee olla mahdollisuus ajatella ja toimia riippumattomasti. Mielipiteitä saa ja tulee esittää, painostaa ei saa.

Painettu lehti elää yhä

Uutismedian liiton tervehdyksen tuonut Sirpa Kirjonen muisteli vierailuaan Kiuruvesi-lehden 60-vuotisjuhlassa kymmenen vuotta sitten. Organisaation nimi oli silloin Sanomalehtien liitto.

– Uskon Kiuruvesi-lehden voivan hyvin myös 80-vuotiaana. Silloin sitä luetaan enemmän digitaalisena kuin nyt, mutta myös paperisena. Sisältö kulkee mukanamme kännykässä ja jo nyt yli puolet 60 vuotta täyttäneistäkin lukee lehteä myös verkossa.

– Kiuruvesi-lehdellä on lukijoita enemmän kuin paikkakunnalla on asukkaita. Sitä lukee painettuna säännöllisesti 11 700 ihmistä ja digitaalisena lukijat mukaan luettuna 12500.

Sirpa Kirjonen totesi, että 136 paikallislehden verkosto on tärkeä paikkakuntien päätöksenteon seuraajana ja oikean tilannekuvan välittäjänä lukijoille nyt, kun vastakkaisasettelu ja turvattomuuden tunne lisääntyvät.

– Maailman väestöstä valtaosa elää autoritäärisesti johdetuissa maissa. Meitä lähellä on Venäjä, jossa sananvapaus on tukahdutettu eikä demokratiasta ole tietoakaan. Pidämme niistä huolta täällä Suomessa.

– Kyselyissä suomalaiset ovat vastanneet, että yleissivistyksen kannalta painetut sanomalehdet ja digitaaliset lehdet ovat tärkeitä. Valeuutiset sen sijaan leviävät somessa, samoissa kyselyissä on todettu.

Lehtiyhtiön hallituksen puheenjohtaja Eero Lämsä arvioi, että printtilehdellä on tulevaisuutta yhdessä digitaalisuuden kanssa. Ennusteet printin kuolemasta ovat nyt siirtyneet noin vuoteen 2035. Hän kunnioitti lehden perustajia, Aarne Rantalaa, Eino Mustamoa ja Heikki Pursiaista, jotka kokosivat ensimmäisen numeron joulukuussa 1953 ja perustivat osakeyhtiön kustantamaan lehteä vuonna 1954.

– Yhtiöllä on ollut nousuja ja laskuja. Se ei puutu lehden sisältöön, mikä on yksi lehden voimavaroista.

Jaana Selander korosti tervehdyssanoissaan haluavansa niin, että Kiuruvesi-lehti olisi yhteinen foorumi, joka mahdollistaa suuren joukon kokoontumisen ”yhteisen pöydän ääreen” kirjoittamaan, puhumaan, ottamaan kantaa ja keskustelemaan hyvässä ja rakentavassa hengessä. Niin, että paperilehden sivuilla, verkossa ja sosiaalisessa mediassa olisi kaikkien miellyttävää ja turvallista vaihtaa mielipiteitä, kehittää yhteistä Kiuruvettä.

– Se on tärkeää tässä ajassa, kun sotaa käydään Ukrainassa ja Israelin suunnalla, aseet puhuvat ja vihaa on paljon, myös sosiaalisessa mediassa.

Ennen Kekkosen aikaa

Juhlaohjelman lomassa juontaja Jami Salminen kertoi tietoja Kiuruvesi-lehden tiimoilta. Lehti perustettiin jo ennen kuin Urho Kekkosesta tuli presidentti. Ensimmäinen numero ilmestyi 12.12.1953 nelisivuisena.

– Lehteä painetaan 4180 kappaletta ja paperia kuluu 250 kiloa per painos, vuodessa 13-14000 kiloa. Paperi tulee UPM:n Jämsänkosken tehtaalta ja se on kotimaista. Painaminen kestää 15 minuuttia.

1990-luvun alussa lehden ilmoituksissa alettiin käyttää tehostevärejä. Värivalokuvia alettiin painaa 1996. Nyt lehti tehdään painovalmiiksi toimituksessa, ennen piti koneella kirjoitettu teksti ja valokuvat viedä Iisalmeen, jossa niistä koottiin sivut. Lehdessä on päätoimittajan lisäksi kaksi toimittajaa, ilmoituspuolella yksi henkilö ja toimitusjohtaja. Hallitukseen kuuluvat Eero Lämsä, Arja Saastamoinen ja toimitusjohtaja Juha Saastamoinen.