Romanien patriarkka Feija Grönforsin arkkua käytetiin Porttilassa keskiviikkona ja pihapiirissä järjestettiin muistotilaisuus. Grönfors kuoli lauantaina 4.8. 98 vuoden iässä. Feija Grönforsin ydinperhe lauloi arkun ääressä Riner Frimanin kapaleen Linnut. Irja ja Feija Grönforsilla on kahdeksan lasta.  Yksi lapsi on kuollut.

Feija Grönfors saatetaan Tuonelanharjun hautausmaahan ensi viikon torstaina, siunaustilaisuus on Kiuruveden kirkossa.

Porttilassa oli keskiviikkona noin 80 perheenjäsentä, sukulaista ja ystävää jättämässä jäähyväisiä Grönforsille. Tilaisuudessa avattiin arkku ja laulettiin.

Grönforsin tytär Malla Laiti kertoo, että Kiuruveden kirkkoon odotetaan 15.8. noin 400 ihmistä. Siunaustilaisuus järjestetään romanien tapaan ruokia myöten. Romanien hautajaistavat tunteva pitopalvelu tulee muualta.

Perheessä ei riidelty

Feija Grönforsin leski Irja Grönfors kertoi muistotilaisuudessa, että Feija-miehessä oli paljon hyvää. Hän oli ymmärtäväinen, riitoja ei heidän välillään ollut koskaan, eikä ainakaan niin, että ne olisivat jääneet kytemään.

– Asiat piti sanoa loppuun asti, että ne tulivat selviksi.

Irjalla ja Feijalla oli salakieli anteeksiantamisen merkiksi, kun paikalla oli muita, sanottiin Tuiki tuiki tähtönen.

Irja Grönfors ei muista, mihin hän Feijassa ihastui.

– Olin tanssitalolla, olin nuori, olin hyvä tanssija. Ajattelin, että mikähän poika tuo on? En tiennyt, että hän on romani. Sinä iltana tanssimme jäi yhteen, seuraavana vuonna tuli jo paljon yhteisiä iltoja.

Irja Grönfors sanoo sopeutuneensa hyvin romanien maailmaan, koska Porttilassa elettiin ”valkolaiselämää”. Erilaisuutta ei ollut.

– Feija halusi minut Porttilaan, täällä asui silloin Feijan sisko Miranda, joka oli minua vuotta vanhempi.

Rakas ja odotettu poika kuoli

Irja Grönfors sanoo, että Feija oli lapsirakas ja halusi pojan. Ennen Arto-poikaa syntyi monta tyttöä. Arto syntyi kuudentena lapsena vuonna 1961.
Kauan odotettu poika Arto kuoli vuonna 1980 heinäkuussa vain 18-vuotiaana Porttilan tasoylikäytävällä sattuneessa liikenneonnettomuudessa. Samassa onnettomuudessa menehtyi myös Robert Grönfors. Linja-autosta hevoskuljetusautoksi muutettu ajoneuvo ja malmijuna törmäsivät sillä seurauksella, että Arto ja Robert menehtyivät.

– Jumalan armo auttoi jatkamaan, oli se rankkaa aikaa.

Rakastava ja hassu isä

Malla Laiti kertoi arvostavansa isäänsä Feija Grönforsia siinä suhteessa, että tämä osoitti lapsilleen taivastien.

– Ja suhteen Jumalaan. Isä sanoi, että ei ole mitään hätää, jos suhde Jumalaan on kunnossa, siitä saa voiman. Isä opetti myös rehellisyyttä, elämä pitää elää niin, ettei tarvitse valehdella. Hän neuvoi elämään elämän niin, ettei tarvitsisi jälkikäteen sanoa, että tekisi toisin. Ja jos tekee virheitä, kuten ihmiset tekevät, se on oma valinta.

Feija Grönfors oli myös musikaalinen. Laitin mukaan hän osasi soittaa mitä tahansa soitinta.

– Isällä oli kaikki hyvin, kun hän sai soittaa

Feija Grönfors opetti niin ikään, että kaikkia ihmisiä pitää arvostaa, kukaan ei ole huonompi toista, kaikki olemme yhtä hyviä ja ihania.

Isä Feija oli myös hassu ja hauska. Kaikkea saattoi tehdä, hän muun muassa kaatoi teehen jogurttia ja sanoi, että kuka on sannonut, ettei teehen voi kaataa jogurttia.

– Isä oli sitä mieltä, ettei tarvitse tehdä kuten muut. Välillä mentiin pihalle koko porukka tanssimaan sateeseen intiaanitanssia. Isä kannusti elämään täysillä.

Feija-isä oli Laitin mukaan ihana ja rakastava lapsiaan lapsenlapsiaan kohtaan. Feija Grönfors ajatteli, että lapset pystyvät ihan mihin tahansa.

Porttilassa on arvostettu myös koulutusta. Feija-isä piti itsestään selvänä, että opiskellaan, myös mummo arvosti koulutusta.

– Mummo, joka oli liikkunut aikanaan reellä paikasta toiseen, piti minua presidenttinä, kun valmistuin sosionomiksi.

Malla Laiti sanoo, että mitään hänen ja isän välillä ei jäänyt puhumatta tai sanomatta. Välit olivat niin avoimet.