Kiuruvetiset Heikki ja Anneli Kumpulainen ovat kokeneet paljon tehdessään lähetystyötä eri maanosissa, pääosin Afrikassa Etiopiassa.

He ovat olleet rakentamassa sairaaloita sodan runtelemaan Etiopiaan, tutustuneet etiopialaisiin saunassa ja asuneet hetken lehmien laitumella.

Nyt he ovat turvallisesti kotisohvalla Kiuruvedellä. Heikki Kumpulainen täyttää torstaina 80 vuotta. Hänen vaimonsa Anneli Kumpulainen täytti 80 jo viime vuoden loppupuolella.

Yhteiset Etiopian matkat näkyvät yhä heidän kodissaan Kiuruvedellä. Kirjahyllystä löytyy valokuvakirjoja täynnä muistoja Etiopiasta ja seiniä koristavat maalaukset, joissa näkyy etiopialaisia kyliä.

Uskonto on ollut lähes aina merkittävässä roolissa Kumpulaisten elämässä. Siksi he kokivat lähetystyönkin niin tärkeäksi itselleen, että lähtivät vuonna 1990 Etiopiaan, Wotera-ressaan, vaikka 30 vuotta kestänyt sota jatkui maassa ja kristittyjä vainottiin suuremmissa kaupungeissa.

– Sinne kylään, jonne menimme, ei ollut edes tietä. Tie piti rakentaa ensin, ja se olikin yksi meidän projekteistamme, joita lähdimme tekemään, Heikki Kumpulainen kertoo.

He lähtivät seurakunnan kautta lähetystyöntekijöinä mukaan rakennusprojekteihin ja viemään evankeliumin sanomaa. Lähetysmatkoillaan Heikki oli mukana rakentamassa Etiopian maaseudulle teitä, terveyskeskuksia, sairaaloita ja kirkkoja. Hän on ammatiltaan muun muassa rakennus- ja kirvesmies.

– Rakensimme tien, klinikan, sitten terveyskeskuksen ja sairaalan. Terveydenhuollosta hyötyivät kymmenet tuhannet ihmiset ja tietä käytti yli sata tuhatta ihmistä. Vastaan tuli useampia tapauksia, joissa ihminen olisi kuollut pian, jos en olisi vienyt häntä lääkäriin, Heikki Kumpulainen kertoo.

Suomalaiset lähetystyöntekijät rakensivat leiriin tietenkin myös saunan peseytymistä varten. Saunominen ei ollut siellä tapana, vaikka vuoristossa ja asumuksissa olikin kylmä etenkin öisin. Peseytymisen lisäksi siitä tuli hyvä keino rakentaa ystävyyssuhteita kulttuurista riippumatta.

– Silloin Etiopian maaseudulla ei ollut sellaisia mukavuuksia, joihin Suomessa oli tottunut. Heikki rakensi etiopialaisille työmiehillekin saunan, jossa peseytyä, Anneli Kumpulainen kertoo.

– Kerran Heikki saunoi etiopialaisen työkaverinsa kanssa niin pitkälle yöhön, että minun piti kahdeltatoista käydä katsomassa, etteivät he ole kuolla kupsahtaneet sinne, hän nauraa.

Anneli taas vastasi Etiopiassa kodin ylläpitämisestä.

– Minä olin kodinhoitajana. Siinä oli paljon työtä, koska suomalaisia talkoomiehiä oli usein, ja hoidin pyykit ja ruoanlaiton, Anneli Kumpulainen kertoo.

Maassa oli myös muita suomalaisia lähetystyöntekijöitä. Suurin osa oli pariskuntia, mutta myös yksin matkaan lähteneitä.

Heikki kertoo, että kerran kolmen kuukauden työmatkan Etiopiassa ilman Annelia.

– Sen jälkeen sanoin, että toista kertaa en lähde niin pitkälle matkalle Etiopiaan yksin. Että jos vaimo ei pääse mukaan, niin en lähde minäkään, Heikki Kumpulainen sanoo.

Heikki Kumpulainen perustelee, että Annelin kanssa Etiopiassa oli paljon viihtyisämpää. Hän itse pystyi tehokkaammin keskittymään rakennustöihin, kun Anneli huolehti kodista.

Yhteistyö toimi

Kumpulaiset kertovat, että lähetystyöntekijät otettiin Etiopian maaseudulla vastaan pääosin hyvin. Heidän mukaansa etiopialaisilla ei ollut negatiivista kuvaa valkoihoisista eurooppalaisista, sillä eurooppalaiset eivät olleet koskaan valloittaneet Etiopiaa siirtomaakseen.

Silti osa paikallisista suhtautui tulijoihin ensin varauksella. Heitä saattoi huolettaa esimerkiksi se, vievätkö lähetystyöntekijät karjan laidunmaat tai onko kaikessa rakentamisessa jokin koira haudattuna.

Yhteistyö pääsi kuitenkin jatkumaan, kun paikalliset ymmärsivät, että lähetystyöntekijät rakentavat sairaalan ja tien paikallisia varten ja auttavat parantamaan heidän ja heidän lastensa elämänlaatua. Lisäksi lähetystyöntekijät palkkasivat paikallisia nuoria töihin rakennustyömaille.

Kumpulaiset kertovat, että kylän päälliköt ja paikalliset ihmiset tarjosivat lähetystyöntekijöille suojelua, sillä alue ei ollut aina turvallinen. He myös auttoivat ratkaisemaan mahdollisia konfliktitilanteita.

Rakennustyö jatkui Wotera-ressassa melko rauhallisena, sillä sota ei ensin näkynyt maaseudulla.

– Mutta sitten, kun sissiarmeija tuli maaseudulle, sotilaita alkoi ryntäillä kaduilla. Silloin koimme vaarallisia hetkiä, ja meidän oli lähdettävä rakennustyömaalta evakkoon joksikin aikaa. Asuimme pari kuukautta lehmien laitumella teltassa, Heikki ja Anneli kertovat.

He kuitenkin pystyivät palaamaan takaisin leiriin jatkamaan rakennustöitä tilanteen rauhoituttua.

Lähetystyöntekijät rakensivat myös kirkkoja. Suuri osa Wotera-ressan kylän etiopialaisista oli muslimeja, mutta kylässä oli myös muiden uskontojen harjoittajia. Osa heistä oli kristittyjä ja osa seurasi alueen alkuperäisuskontoja.

– Ihmiset Suomessa usein kysyvät, miksi me menemme Etiopiaan ihmisten rauhaa häiritsemään, mutta uskomus on väärä, Heikki Kumpulainen sanoo.

– Etiopialaisia ajoi uskonnon pariin pelko. Kun kerroimme heille, että Jeesus on antanut heille kaikki heidän syntinsä anteeksi, he olivat silminnähden huojentuneita ja ottivat ilolla Raamatun sanoman vastaan.

Kumpulaiset viettivät Etiopiassa yhteensä yli kymmenen vuotta. Välillä he viettivät myös lomakausia Suomessa.

He ovat sittemmin eläkeläisinä tehneet useita työmatkoja Etiopiaan ja myös muihin maailman kolkkiin, kuten Indonesiaan ja Malediiveille.

Lähetystyö yhdisti

Heikki ja Anneli Kumpulainen ovat olleet naimisissa 57 vuotta. He tapasivat ensimmäisen kerran Annelin kotipaikkakunnalla, Suomussalmella, telttaseuroissa vuonna 1965.

– Kun tapasin Heikin, minulle tuli heti sisimpään sellainen tunne, että tuosta tulee minun aviomieheni, Anneli muistelee.

– Ensimmäisiä asioita, joita jutustelimme, oli että meitä kumpaakin kiinnosti lähetystyö, Heikki kertoo.

Heikki ja Anneli tapasivat uudestaan Suomussalmella seurakuntatyön merkeissä liki vuotta myöhemmin. Vuonna 1967 he menivät naimisiin.

Nyt pariskunnalla on kolme aikuista lasta, jotka ovat hekin olleet mukana Etiopian matkoilla vuosikymmenten varrella. Viimeksi Heikki ja Anneli kävivät Etiopiassa viime vuonna tapaamassa lähetysmatkoilta tuttuja ihmisiä.

– Etiopialaisista ihmisistä tuli meidän ystäviämme. Etiopiassa oli aina tapana halata, ja siellä sai pusunkin poskelle. Viimeksi, kun kävimme siellä, meidät otettiin vastaan kukkaseppelein, Anneli Kumpulainen sanoo.

– Wotera-ressa on muuttunut paljon. Kun ensimmäisen kerran menimme sinne, paikka oli niin syrjäinen, ettei sinne ollut kunnon tietä. Nyt siellä on hyvät tiet ja tienvarret ovat täynnä taloja ja eri seurakuntien rukoushuoneita, Heikki kertoo.

Kumpulaiset olivat viimeisellä lähetystyöprojektillaan vuonna 2017. He tekivät lähetystyötä liki 30 vuoden ajan. Projektien välillä he viettivät vuosia myös kotona Suomessa.

– Minulla on hyvä mieli siitä, että saimme oikeasti auttaa ihmisiä. Ajattelen lähetystyön niin, että jos vain saan auttaa edes yhtä ihmistä, niin minun tulee niin tehdä, Heikki sanoo.

– Autoimme Etiopiassa monia yksilöitä konkreettisesti ja projektien kautta kokonaisten kylien väkeä, Kumpulaiset miettivät.

Tekemistä on vielä

Vaikka pariskunta ei enää tee lähetystyötä, kiireitä piisaa. Molemmat tekevät Kiuruveden helluntaiseurakunnassa vapaaehtoistyötä, kuten siivoamista, laulamista ja puhumista.

Heikki Kumpulainen tekee usein seurakuntavierailuja ja käy pitämässä puheita ympäri Suomen ja on tarvittaessa mukana seurakunnan rakennusprojekteissa. Anneli lähtee luonnollisesti mukaan reissuille.

– Heikki oli vasta Suomussalmella puhumassa. Minä lähdin mukaan poimimaan lakkoja. Saimme Heikin kanssa toista kymmentä kiloa lakkoja ja myös monta ämpärillistä mustikoita. Marjastus ja neulominen ovat minulle harrastuksia, Anneli Kumpulainen kertoo.

Heikki Kumpulainen suunnittelee vievä käyvänsä Etiopiassa matkalla. Lisäksi hänellä on suunnitelmissa kirjoittaa jatko-osa 90-luvulla kirjoittamalleen Puskatimpurin päiväkirjalle. Kirja sijoittuu Etiopiaan.

Heikki ei koe tarvetta hidastaa, sillä terveyttä riittää vielä.

– Jos jäisi paikoilleen, sitähän rapistuisi, hän toteaa.

Anneli jo vähän toppuuttelee. Hän miettii, että välillä voisi olla aiheellista rauhoittua viettämään aikaa kotosallakin ympäri maailmaa ja Suomea reissaamisen sijaan.