Vuosi 1797 oli pitkien työmatojen vuosi pyöveli Sven Erik Björnströmille. Ensimmäinen niistä osoittautui tosin hukkareissuksi.
Helmikuussa Sven suuntasi Iisalmesta Kerimäelle, jossa työlistalla oli lapsenmurhasta tuomitun naisen mestaus. Perillä pyöveli kuitenkin huomasi, että nainen on raskaana. Tällaisissa tilanteissa teloitusta lykättiin siihen asti, että nainen ehtii imettää lasta ainakin kuuden viikon ajan.
Kerimäen keikka ei ollut ihan pieni projekti sen aikaisilla kulkupeleillä. Pyövelin on pitänyt varata aikaa myös teloituspaikan valmisteluun ja moniin muihin käytännön järjestelyihin. Onneksi pyöveleiden palkkiojärjestelmä sisälsi varsinaisten ”päätöiden” lisäksi myös matkakorvaukset ja päivärahat. Ne maksettiin Svenille myös tästä turhaksi osoittautuneesta matkasta.
Kesäkuun työreissu oli vielä pidempi. Teloituspaikka oli Liperissä, ja tällä kertaa pyöveli pääsi tositoimiin. Georg-niminen mies oli ampunut kuoliaaksi puolisonsa veljen, ja nyt hän joutui sovittamaan rikoksen omalla hengellään. Liperistä matka jatkui suoraan Kerimälle, jossa odotti toisen murhamiehen mestaus ja teilaus.
Joulukuussa Sven sai maksun vielä kahdesta teloituksesta. Kerimäellä päästiin vihdoin mestaamaan ja polttamaan roviolla nainen, joka piti teloittaa jo helmikuussa. Sieltä hän suuntasi Kiteelle, jossa pyövelin asiakkaaksi päätyi eräs palkkamurhaaja. Tälle oli langetettu ankarin mahdollinen rangaistus, eli oikean käden ja kaulan katkaisu sekä ruumiin teilaaminen.
Teilaamisen myötä pyövelin työn tulokset jäivät näkyville pitkäksi aikaa. Se tarkoitti, että teloitetun ruumis jätettiin puupylvään päällä olevan kärrynpyörää muistuttavan teilipyörän päälle. Irti leikatuille kädelle ja päälle oli myös omat pylväänsä. Siellä ruumiin kappaleet saattoivat olla jopa vuosien ajan muistuttamassa ohikulkijoita lainkuuliaisuuden tärkeydestä.
Sisar asui Kiuruvedellä
Tällaista oli osan elämästään Kiuruvedellä asuneen lääninpyövelin työ. Sven oli syntynyt Rantsilassa nykyisen Siikalatvan alueella vuonna 1765. Hänellä oli Anna Maria -niminen nuorempi sisar, joka asui pitkään Kiuruvedellä. Vuonna 1849 kuolleen Anna Marian kotikyläksi on kirjattu kirkonkirjoihin Remekselä.
Svenin täysin samanniminen isä toimi sekä Oulun että Savon ja Karjalan lääninpyövelinä 1790-luvun alussa. Pyövelin ammatti periytyi toisinaan isältä pojalle, ja niin tapahtui tälläkin kertaa. Sven Erik Björnström vanhemman oli määrä hoitaa teloitus Kalajoella kesällä 1793, mutta hän kuoli keuhkotautiin muutamaa viikkoa aiemmin. Tuuraaja löytyi läheltä, sillä vainajan poika, silloin 28-vuotias Sven nuorempi, lupautui hoitamaan mestauksen. Hän suoriutui työstä hyvin ja antoi niin vahvan näytön osaamisestaan, että mies valittiin Savon ja Karjalan lääninpyöveliksi. Tätä virkaa hän hoiti 23 vuoden ajan, aina kuolemaansa asti.
Suomessa oli toiminut lääninpyövelijärjestelmä vuodesta 1634 lähtien. Järjestely, jossa jokaisella läänillä oli oma pyövelinsä, näytti toimivan hyvin. Laaja työskentelyalue tarkoitti toisinaan pitkiä työmatkoja, kuten edellä jo kerrottiin. Naapuriläänien kollegoilta sai kuitenkin tarvittaessa virka-apua, jos töitä kasaantui liikaa yhdelle miehelle. Kaikkiaan Suomessa tiedetään toimineen noin 90 lääninpyöveliä.
Työt sujuivat hyvin Sven nuoremmalta, mutta muuten hänen elämänsä näyttää olleen epäonninen. Svenin kihlattu tuli katumapäälle hieman ennen häitä, mutta ei suostunut palauttamaan sormuksia, rahaa ja muuta omaisuutta, jotka mies oli hänelle antanut. Asiaa jouduttiin selvittelemään useita kertoja käräjillä.
Lopullista tuomiota odotellessa kesällä 1797 kävi niin, että Sven syyllistyi kihlattunsa pahoinpitelyyn, ja mies joutui itse käräjille syytettyjen penkille. Sanktiona oli niin iso sakko ja korvaus naiselle, että niiden yhteisarvo ylitti pyövelin vuosipalkan.
Pitkäksi aikaa Sven ei jäänyt murehtimaan menneitä, sillä hän avioitui Liisa-nimisen naisen kanssa huhtikuussa 1798. Ulkopuoliset luonnehtivat Liisaa yksinkertaiseksi ja tyhmänsorttiseksi, mutta se ei ollut este suurperhehaaveille. Pariskunnalle syntyi kymmenen lasta, joista kuitenkin vain kaksi eli yli kahdeksanvuotiaaksi.
Perheen asuinpaikka vaihtui useaan otteeseen. Sven osti ja myi useita taloja ja päätyi tilanteeseen, jossa omisti pahoin velkaantuneena kaksi eri tilaa. Viimeinen muuttotieto on vuodelta 1815, jolloin perhe siirtyi Kiuruvedeltä Pulkkilaan. Seuraavana vuonna Sven kuoli punatautiin 51-vuotiaana.
Kyseessä lienee Suomen ainoa pyöveli, jonka perukirja on säilynyt jälkipolville. Pyövelin työstä maksettiin parhaimmillaan hyviä korvauksia, mutta laskelmat osoittavat, että Svenin jälkeensä jättämä omaisuus ei riittänyt kattamaan kuin osan veloista. Liisa-leski jäi vaille vakituista asuinsijaa, ja hän joutui kiertelemään kerjuulla henkensä pitimiksi.
Lähteet: Moilanen, Mikko 2019: Suomen pyövelit, Moilanen, Mikko 2021: Kohtalona mestauslava, Tillman-Leino, Maarit 2018: Pyöveli saakoon palkkansa, https://vertimus.fi/2018/08/pyoveli-saakoon-palkkansa/ (15.3.2024), Kiuruvesi Suomen Sukututkimusseuran HisKi-tietokannassa. https://hiski.genealogia.fi/hiski/3xmh5q (15.3.2024)
