Maapallon mittanauha kulki Kiuruveden kautta – Pihlajamäellä tehtiin 1800-luvulla Struven ketjun mittauksia.
Kiuruveden lounaisosassa sijaitseva Pihlajamäki on yksi kaupungin korkeimmista maastonkohdista. Sen huippu on 206 metriä merenpinnan tason yläpuolella.
Ei siis ihme, että Pihlajamäki valikoitui lähes kaksi vuosisataa sitten yhdeksi Eurooppaa halkoneen Struven ketjun mittauspisteeksi.
Maapallon muoto ja koko ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Saksalaissyntyinen, sittemmin venäläistynyt Friedrich Georg Wilhelm von Struve (1793–1864) oli yksi monista tiedemiehistä, jotka yrittivät selvittää planeettamme mittoja aiempaa tarkemmin. Hänen kunnianhimoinen projektinsa oli koota jättimäinen kolmiomittauspisteiden ketju, jolla tehdyt mittaukset auttaisivat maapallon muodon määrittämisessä.
Struve onnistui hankkeessaan. Pohjoiselta jäämereltä Mustallemerelle asti ulottuneella ketjulla oli mittaa 2 820 kilometriä. Se kulki nykyisten Norjan, Ruotsin, Suomen, Venäjän, Viron, Latvian, Liettuan, Valko-Venäjän, Ukrainan ja Moldovan alueella. Struven ketjua on kutsuttu myös venäläis-skandinaaviseksi astemittaukseksi, koska se sijaitsi valmistuessaan vain Venäjän ja Ruotsin valtakuntien alueella.
83 pistettä Suomessa
Ketju koostui 258 niin sanotusta peruskolmiosta. Mittauspisteitä oli 265 kappaletta, joista 83 sijaitsi Suomessa. Kiuruveden pisteestä Struve käytti tarkalleen ottaen nimeä Pihlajan-mäki. Iisalmen alueella mittauspaikkoja oli kaksi, Pielavedellä yksi ja Vieremällä yksi.
Struven ketjulla tehtiin tutkimuksia noin 40 vuoden ajan 1816 alkaen. Suomen pisteiden mittaukset ajoittuivat jaksoon 1832-1844. Tiedemiehet pääsivät hyödyntämään uutta tietoa monin tavoin. Yllättävän täsmällisiksi osoittautuneiden mittaustulosten avulla saatiin esimerkiksi tehtyä aiempaa tarkempia karttoja.
Maanmittauslaitoksen mukaan ketju oli malliesimerkki kolmiomittaustekniikasta. Se loi hyvän perustan monille myöhemmille kartoitustöille ja tuloksilla oli tärkeä merkitys Suomen oman karttatuotannon perustana. Kolmiomittausta käytettiin Suomessa 1980-luvulle asti, kunnes satelliitteihin perustuvat menetelmät syrjäyttivät sen.
Moni pisteistä unohdettiin
Mittausten jälkeen moni Struven ketjun pisteistä unohdettiin. Noin puoli vuosisataa myöhemmin alettiin kuitenkin miettiä mahdollisuutta käyttää niitä Suomen omissa kartoitusprojekteissa.
Ylioppilas Alfred Petrelius teki 1880-luvun lopulla kaksi tutkimusmatkaa, joilla hän yritti löytää mahdollisimman monta mittauspistettä ja selvittää, missä kunnossa ne ovat.
Pisteet merkittiin alun perin poraamalla kallioon muutaman sentin halkaisijaltaan oleva reikä, johon kiinnitettiin lyijyllä kuparilaatta. Ne ovat kuitenkin hävinneet kaikista pisteistä. Tarinoiden mukaan lyijy päätyi yleensä paikallisten metsämiesten luodeiksi.
Petrelius onnistui paikallistamaan 52 pistettä. Pihlajamäen kohteesta hän kertoo Fennia-lehdessä vuonna 1890, että se on peltojen ympäröimä ja sijaitsee noin 70 metrin päässä Pasolan tilasta.
Alue oli merkitty silloiseen karttaan nimellä Mikkolanmäki. Paikalle oli pystytetty kivipyramidi, johon on kirjattu numero 56 osoittamaan Struven ketjun pisteiden mukaista järjestysnumeroa.
Struven ketjun merkityksestä kertoo osaltaan, että se valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2005.
Suomessa on vain kuusi muuta vastaavan kunnian saanutta kohdetta, joita ovat esimerkiksi Suomenlinna ja Vanha Rauma.
Maailmanperintökohteeksi on valittu tarkalleen ottaen 34 edustavaa mittauspistettä, joista kuusi sijaitsee Suomessa.
Pihlajamäki ei ole niiden joukossa, mutta se oli kuitenkin tärkeä lenkki huikeassa tiedeprojektissa, jota kutsutaan syystäkin myös maapallon mittanauhaksi.
Lähteet:
– Maanmittauslaitos, https://www.maanmittauslaitos.fi/struvenketju (luettu 24.6.2024)
– Fennia, 01.01.1890, nro 3, s. 281. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/2887478?page=281, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (viitattu: 24.06.2024)
Tämä on ensimmäinen osa Kiuruveden historiaa käsittelevästä juttusarjasta. Kirjoittaja Sami Tapanainen on käyttänyt lähteenä pääosin Kiuruveden historiaa ja Savon historia -kirjasarjaa. Kirjoituksessa on viisi osaa.
