Tulipa käytyä kesälomalla Saksassa. Paljon oli nähtävää ja koettavaa viikon mittaisella reissulla, kun pieni maalaispoika seikkaili suuressa miljoonakaupungissa ja kansainvälisessä metropolissa Berliinissä. Matkan aikana tuli kiinnitettyä huomiota kaikenlaisiin asioihin – esimerkiksi sellaisiin, joita ei ole tullut kovinkaan paljon ajateltua täällä kotimaassa moneen vuoteen, kunnes sain nähdä taas pitkästä aikaa jonkin toisen maan meininkiä.
Vaikka Berliini ei sieltä siisteimmästä päästä olekaan, ihastelin silti, kuinka käytettyjä nuuskapusseja ei lojunut kadulla. Suomessa ne ovat mielestäni yleistyneet suorastaan hälyttävän paljon viime vuosina. Toisaalta meillä päin käytetään oman mututuntumani mukaan aiempaa vähemmän savullisia nikotiinituotteita, Saksassa ne ovat yleisempiä. Tosin Berliinissä roskat löysivät tiensä roskakoreihin ehkä hieman keskimääräistä suomalaiskaupunkia paremmin, mutta kyllä niitä roskiksiakin oli enemmän. Toisaalta sitten viheralueiden – niiden harvojen – hoitaminen oli huonommalla tolalla kuin Suomessa. Kotiin oli muun muassa sen takia kiva palata, kun täällä on enemmän vehreyttä ympärillä.
Berliinin ravintoloissa ihmettelin, että kuinka paljon ihmiset olivat perheen/suvun kesken liikkeellä tai vähintään siten, että joku nuori aikuinen oli lähtenyt istumaan iltaa jommankumman vanhempansa kanssa. Suomessa tällaista näkee vähemmän ja nuoret ihmiset ovat useimmiten kaveriporukalla liikkeellä. Tuntuu, että se on jopa hieman noloa, jos olet äidin tai isän kanssa, etkä kavereiden. Meillä Suomessa pyritään itsenäistymään mahdollisimman pian ja mahdollisimman paljon, kun taas joissakin toisissa maissa asia on toisin. Molemmissa on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa.
Nuorten ihmisten ja lapsiperheiden suuri määrä on myös asia, mikä iskee päin pläsiä Berliinissä. Suomessa kun väestöpyramidi on melko erilainen. Tosin ei Saksankaan tilanne varmaan juuri sen kummoisempi olisi, jos lisääntyminen olisi niin sanottujen kantasaksalaisten harteilla. Tuntui nimittäin, että lähes poikkeuksetta pienten lasten vanhemmat olivat Berliinissä maahanmuuttajia.
Vanhojen ihmisten kunnioittaminen – olipa kyseessä tuttu tai tuntematon henkilö – on mielestäni Saksassa korkeammalla tasolla kuin Suomessa. Saksassa on myös ehkä hieman helpompaa aloittaa tutustuminen uuden ihmisen kanssa kuin Suomessa, mutta toisaalta se on ihan hyväkin, että täällä päin on ihan ok kyhjöttää myös omissa oloissaan. Ja täällä siihen riittää myös lääniä – Berliinissä ihmisiä sai väistellä tuon tuosta.
Ja onhan se omituista, kun Saksassa sunnuntaisin ja arkipyhinä niin monet paikat ovat suljettuina. Suomessa on tottunut toisenlaiseen meininkiin. Tosin olisiko se niin paha asia, jos meilläkin pyhäpäivät olisivat nykyistä pyhempiä?
Ai niin. Helsinki-Vantaan lentokenttä oli kyllä uudistunut edukseen. Samaa ei voinut sanoa Berliinin uudesta lentokentästä. Paitsi että sitä rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa, on kentän toimivuudessa vielä paljon tekemistä. Saksalainen tehokkuus koki kolauksen ja suosittelen varaamaan kentällä asiointiin kunnolla aikaa, mikäli sinne jonain päivänä menette.
Kirjoittaja on Kiuruvesi-lehden toimittaja, joka yrittää palailla takaisin arkeen kesäloman jälkeen.
