Sari ja Heikki Rautio ovat olleet molemmat aktiivisia ihmisiä niin työelämässä kuin harrastuksissa. Heikki Rautio oli pankinjohtaja ja Sari Rautio kotitalousopettaja. Tänä päivänä Rautiot haluavat antaa aikaa toisilleen, keskustelut kun jäivät vähemmälle ruuhkavuosina. Nyt he puhuvat paljon keskenään.
Sari ja Heikki Rautio tapasivat toisensa ensimmäisen kerran nuorisoseuran näytelmäkerhossa. Kyse oli Lauri Kokkosen näytelmästä Hopeinen kynttilänjalka. Näytelmäharjoituksia veti Juhani Merenheimo, joka opetti yhteiskoulussa kuvaamataitoa. Sari Rautio oli kutsuttu Kiuruvedelle kotitalousopettajaksi vuonna 1965, Heikki Rautio oli toimistopäällikkönä Kiuruveden Säästöpankissa.
Sari Rautio kertoo olleensa kovin eläväinen ja oli kiinnostunut monesta ja halusi nuorena liittyä kaikkeen mahdolliseen Kiuruvedellä. Yksi mielenkiinnon kohde oli Heikin urheiluauto, jonka kyytiin Sari halusi päästä, kun ei ollut aikaisemmin istunut sellaisen kyydissä.
– Käytiin ajamassa lenkki. Siitä alettiin pikkuhiljaa seurustelemaan, Heikki Rautio jatkaa.
Sari Rautio on kotoisin Ypäjältä ja valmistui kotitalousopettajaksi Helsingistä. Hän sai valita lehtorin paikan Kiuruveden ja Pietarsaaren väliltä.
– En halunnut Pietarsaareen, koska siellä olisi pitänyt puhua ruotsia.
Kiuruvesi oli Sari Raution ensimmäinen työpaikka. Kiuruvesi tuntui Sarista olevan kamalan kaukana Ypäjältä katsoen, mutta Heikki tuntui mielenkiintoiselta kaverilta.
Sari Rautio asui alkuun hammaslääkäri Heljä Simojoen vastaanottotiloissa, koska Simojoki oli mennyt naimisiin ja muuttanut miehensä Arvin luo pappilaan. Vastaanottotilat olivat tuolloin Puttosen kangaskaupan yläkerrassa Nivankadun varrella.
– Asuntoon oli helppo tulla, kun siellä oli kaikki valmiina, Sari sanoo.
Sari Rautio jatkaa, että vaikka hän oli Kiuruvedelle muualta muuttanut, hän on aina kokenut Kiuruvedellä olonsa tervetulleeksi.
Heikki ja Sari menivät kihloihin tammikuussa 1967 ja naimisiin 29.7.1967. Pari vihittiin Ypäjällä. Häissä oli mukana kiuruvetistä opettajakuntaa ja ystäviä Kiuruvedeltä. Tuolloin oli tapana, että häät järjestää morsiamen perhe. Heikin täti Elvi Sinervo lauloi häissä ”sopivan kappaleen”, sillä Ypäjän pappi ei hyväksynyt Kari Alapöllästä soittamaan trumpettia urkuparvelle.
Rautioille syntyi Sami-poika elokuussa vuonna 1968 ja Sanna-tyttö vuonna 1972.
– Sami syntyi säädyllisen ajan kuluttua naimisiin menosta, äiti oli siitä hyvin tarkkana, Sari Rautio lisää.
Sutjakasta menoa
Rautiot sanovat, että heidän yhteiselonsa vuosikymmenet ovat menneet aika sutjakkaasti.
– Työni oli sellaista, että siinä tuli paljon tuttavuuksia, piti edustaa, järjestää kaikenlaisia kekkereitä, Sarille tuli enemmän vastuuta perheestä, kodista ja lapsista, Heikki sanoo.
Kuvaavaa on, että Rautioiden tytär Sanna kirjoitti aineessaan isästään, että isä harrastaa ”kokousta ja Hurtti-Ukkoa”.
Muuten Rautioilla oli yhteiset harrastukset, oli näytelmätouhu, kuoroharjoituksia, Sari oli naiskuorossa ja Heikki mieskuorossa, kuoroilla oli yhteisiä tilaisuuksia.
Myöhemmin mukaan tuli myös leijonatoiminta. Heikki Rautio oli LC Kiuruvesi-Nivan perustajajäsen ja Sari oli mukana siippana.
Heikki Rautio on hoitanut LC-klubissa kaikki ”virkanimitykset” piirikuvernööriä lukuun ottamatta, johon hän ei suostunut pyynnöistä huolimatta, koska pankki ei katsonut luottamustehtävää kovin suopeasti.
– Pääsin mukaan vaikka mihin niin valtakunnan tasolla kuin piirissä. Naisille oli aina järjestetty avartavaa ohjelmaa, tutustuttiin paikkoihin eri paikkakunnilla, minne ei muutoin pääsisi. Näistä tapaamisista jäi elinikäisiä ystäviä ympäri Suomea, Sari Rautio sanoo.
Tosi kiuruvetisiä
Rautioilla on yksi lapsenlapsi, Sannan 19-vuotias Kiia. Hän asuu Kirkkonummella.
– Kauhealtahan se tuntuu, kun lapset ovat kaukana, heitä odotetaan aina käymään Kiuruvedellä.
Lasten perässä Rautiot eivät kuitenkaan aio muuttaa, koska heidän koko elämänsä on Kiuruvedellä.
– Kauppa-asioissa ja kaikissa asioissa olemme niin kiuruvetisiä kuin ikinä vain voi olla. Eikä tämän ikäisenä saa enää uusia ystävyyssuhteita ja turvaverkostoa, mitä täällä Kiuruvedellä meillä on. Joka kohtaan saadaan apua. Milloin tulee mustikoita ja milloin kantarelleja, ovelle tuodaan täytekakkupaloja. Ei meillä olisi sellaista Helsingissä, Sari Rautio sanoo.
Rautioista parasta elämässä on, että he saavat olla yhdessä ja kahdestaan ja harrastaa jotakin.
– Pelaamme korttia, luemme ja teemme ristikoita, katsomme televisiota, keskustelemme, viihdymme hirveän hyvin yhdessä, Rautiot sanovat ja jatkavat, että heidän suhteensa on syventynyt viime vuosina jo senkin takia, että nyt on enemmän aikaa toiselle kuin ruuhkavuosina.
Rautiot sanovat kilpailevansa keskinäisessä kunnioituksessa, keskinäistä kunnioitusta korostettiin heidän häissään.
– Se on hyvä pitää aina mielessä. Molemmissa on virheitä, mutta voimme kunnioittaa toisiamme virheistä ja puutteista huolimatta.
Rautioilla ei ole oikeastaan muita toiveita tulevaisuudelta kuin että he saisivat vielä jokusen vuoden olla yhdessä, sillä molemmat ovat jatkoajalla. Rautiot haluavat mennä eteenpäin huumorilla ja mukavan kautta.
– Toivoa ei saa heittää, viestittävät molemmat.
