Kuva: Kuva: SA-KUVAKäsitteellä ”suomettuminen” viitataan kielteiseen sävyyn Neuvostoliiton vaikutukseen Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan toisen maailmansodan jälkeisenä aikana.
Sodan hävinneenä osapuolena, sotakorvausten maksamisen lisäksi, Suomi joutui myötäilemään Neuvostoliittoa siedettävien naapuruussuhteiden ylläpitämiseksi.
Taustalla oli myös pelko uudesta sodasta.
Tuona aikana, menneinä vuosikymmeninä, elettiin rauhan aikoja, siirtoväki ja rintamamiehet asutettiin ja sodan aikainen sukupolvi jälleenrakensi Suomen. He yhdessä sodan jälkeen syntyneen nykyisen ”boomer-sukupolven” kanssa rakensivat myös hyvinvointivaltio Suomen.
Sodat kokenut sukupolvi arvosti rauhallisia oloja, suhteellisen vapaata elämää ja vapaata yritteliäisyyttä. Neuvostoliiton myötäily meni siinä liian pitkälle, kun puolueet ja poliitikot, laidasta laitaan, vasemmalta oikealle kilpailivat keskenään Neuvostoliiton myötäilyssä. Se vaikutti sisäpolitiikkaankin.
Nyt suunta on muuttunut. Myötäilemme EU:ta ja olemme rähmällään Brysseliin. Samalla pyllistelemme Venäjälle.
Eroja Neuvostoliiton ja EU:n myötäilemisessä toki on. Neuvostoliiton kanssa meillä ei ollut yhteistä valuuttaa, yhtenevää korkokantaa, yhteisvelkaa eikä vakuusrahastoa. Neuvostoliitto ei puuttunut metsiemme käsittelyyn muuten kuin että teollisuus osti sieltä puuta ja omat metsämme näiltä osin säästyivät, valloitimme Karjalaa takaisin pölkky kerrallaan.
Siinä missä me tavalliset kansalaiset naureskelimme poliitikkojen yliampuvalle Neuvostoliiton myötäilylle, niin emme jaksa edes hymyillä EU: n pullonkorkki- ja vastaaville pikkutarkoille direktiiveille.
Historian pintaraapaisulla selviää, että elämme Suomessa nyt samanlaisessa ilmapiirissä kuin 1930-luvulla. Epäluulolle ja epätietoisuudelle Venäjän aikeita kohtaan on tietysti nykyäänkin olemassa erittäin painavat syyt, mutta tämän lisäksi retoriikka, kielenkäyttö joillakin on muuttunut vihamieliseksi, jopa sotaiseksi Venäjää ja venäläisiä kohtaan.
Johtuneeko siitä, kun voimme paukutella henkseleitämme Naton selän takaa.
Tutkija Charly Salonius-Pasternak sanoi television aamulähetyksessä, että jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, niin Nato- joukot tulisivat ja ovat valmiita menemään vaikka Uralille saakka. Nato-jäsenyys kaupattiin meille sillä perusteella, että Venäjä ei ole hyökännyt yhteenkään Naton jäsenmaahan. Onko Nato-jäsenyys muuttunutkin nyt uhkakuvaksi?
