Kuva: Kuva: ADOBE STOCKValtuuston kokous Laulurämeen tuulivoimahankkeesta kiteytti Kiuruveden poliittisen ilmapiirin ja vallankäytön prosessin. Olen nyt viimeistään vakuuttunut, että Kiuruveden energiapolitiikkaa ohjataan ennemmin mielikuviin kuin faktaan perustuen. Olen todistanut näitä mielikuvia naapurikuntien päättäjien suusta saman aiheen ympärillä sanasta sanaan samoilla argumenteilla. Vuorosanat on siis opeteltu hyvin. Mietin kuka tätä prosessia oikeasti ohjaa ja miksi alistumme tällaisille vaikutteille? Miksi tuulivoimarakentamisen ja vihreän siirtymän vaikutusten isoa kokonaiskuvaa ei haluta tai kyetä aidosti pohtimaan yksilöinä kunnan sisällä, vaikka kaikki tieto on saatavilla?
Emme ole vieläkään saaneet kuulla mitään konkreettista perustetta Laulurämeen hankkeen tarpeellisuudelle. Päin vastoin. Kaupunginjohtajan esitelmästä huomasimme, ettei esimerkiksi todellisia kiinteistöverolaskelmia ole vieläkään tehty. Laskelmana esitetyt luvut olivatkin julkisuudesta kerättyjä olettamuksia, voimalan elinkaariolettaman ohella, joita on esitetty löyhästi ennenkin. Kulupuolen laskelmat ja mahdolliset riskit jäivät taas esittämättä. Naapurikunnan samankokoisen hankkeen esittelyssä kerrottin täysin eri luvut, missä siis mennään? Onko valmistelu tämän mittaluokan hankkeen vaatimalla tasolla vai onko tämä tarkoituksenmukaista ohjailua? Saimme yllätykseksemme kuulla myös, että hankkeeseen liittyy salaiseksi luokiteltu kaupungin oma maavuokrasopimus alueelta, jota ei avata edes valtuutetuille. Mitä muuta on vielä mahdollisesti nousemassa julkisuuteen?
Uusimpana juonenkäänteenä sain lehdestä juuri lukea, miten asukkailla on nyt ennen näkemätön mahdollisuus rahoittaa Lapinsalon hanketta, josta ei ole mitään päätöksiä edes tehty – ainakaan julkisesti, osallistumalla hankkeen joukkorahoitukseen. Saavat siis osallistua ”oman hankkeensa” rahoitukseen – minkä oman hankkeensa? Kiire on toki tälläkin, jotta ehtii saavuuttamaan parhaan mahdollisen tuoton itselleen, ennen muita. Nyt siis ollaan ostamassa sitä sosiaalista hyväksyttävyyttä, jota hankealueella ei ole. Täyttyyköhän lain pykälät ja vastuullisuus? Se tullaan punnitsemaan.
Ihmettelen suuresti miten kaupunki voi hyväksyä tällaisen toiminnan hankesuunnittelun tässä vaiheessa. Eikö tämä juuri lisää sitä vastakkainasettelua, minkä puolesta kaupunginjohtajamme on perään kuuluttanut? Kotiseutuhenki ja yhteisöllisyys on jo nyt kokenut historiallisen syvän särön kaupungin toimintatapojen vuoksi. Kaupungin virkasuhteessa oleville ja luottamustoimia hoitaville on toimitettu laajasti tietoa tällä hetkellä vallitsevista kiistattomista epäkohdista tuulivoimaa koskien. Julkisuudessa oikeusoppineet ja energia-alan asiantuntijat ovat tunnustaneet tilanteen epäkohdat, kun samalla oman kunnan johtohahmot kertovat ylpeänä, että toimitaan olemassaolevien lakien mukaisesti. On järjestetty keskustelutilaisuuksia ja käyty vuoropuhelua monia muita kanavia käyttäen. On pyydetty suojelemaan kuntaa ja kuntalaisia mahdollisilta riskeiltä ottamalla yksinkertaisesti aikalisä hankkeisiin, jotta saadaan luotua pelisäännöt ja ehditään perehtyä oikeasti asioihin. Tämä aikalisä ei vie investointipainetta pois, jos tuulivoimabisnes osoittautuisi kannattavaksi ja aidosti eettiseksi toiminnaksi.
Tässä mentiin sillä kuuluisalla kiireellä ennakkoon päätetyn tuloksen mukaisesti, välittämättä mitään käydystä dialogista kuntalaisten kanssa. Valtuusto muutti siis lennosta Kiuruveden Kaupunkistrategian, jonka olivat omalla kaudellaan määrittäneet kovin toisenlaiseksi. Vielä huolestuttavampana ilmiönä pidin sitä, että osa valtuutetuista käyttäytyi epäasiallisesti eriävien mielipiteiden esittäjiä kohtaan. Todistimme ylimielistä asennetta ja välinpitämätöntä puhelimien räpeltämistä sekä varapuheenjohtajan epäammattimaista toimintaa, häirintä- ja keskeytysyrityksineen. Tämä kaikki siis päätettäessä kaupungin historian suurimmasta investoinnista. Hallituksen puheenjohtaja on myös julkisesti ohjeistanut miten viranhaltijoiden valmisteluja saa kyseenalaistaa ja miten ei, artikkelissa jossa pohditaan luottamuksen palauttamista viranhaltijoihin. Mistä tällainen käyttäytyminen kertoo? Onko Kiuruvedellä todella tällainen johtamisen kulttuuri? Mikä suunta nyt on luottamuksella? Onko tämä sitä avoimuutta ja vastuullisuutta?
Kaupunginjohtaja esityksineen on valinnut suunnaksemme profiloitua tulevaisuudessa vihreän energian- ja teollisuuden tuotantoalueeksi. Luomu-Suomen pääkaupunki-statuksen, maa- ja metsätalouden sekä luontoarvojemme vuoro on nyt ilmeisesti väistää. Kysyn onko tämä Kiuruveden kuntalaisten toive ja yhteinen näkemys? Haluammeko elää Kiuruvedellä tulevaisuudessa kaikilla aisteilla teollisuuden ympäröimänä?
Minulle on elämäni aikana johtajana toimiessani tullut selväksi, että vallan mukana tulee vastuu. Kuntapäättäjänä vastuu kannetaan kaikista kuntalaisista tasa-arvoisesti. Tuo vastuu kannetaan suoraselkäisesti korkealla moraalilla omaa etua tavoittelematta. Annettua valtaa käytetään reilusti ja avoimesti. Valta ei myöskään nosta ihmistä toisen yläpuolelle ja on hyvä muistaa, että tuo valta on lainassa vain hetken, mutta vastuuta emme pääse pakoon koskaan.
