25. maaliskuuta on vanha marianpäivä.
Kirkossa sitä vietetään nykyään sunnuntaina, mutta on toki luonteva muistaa juuri yhdeksän kuukautta ennen joulua, kuinka arkkienkeli Gabriel ilmoitti nuorelle Marialle tiedon tämän raskaudesta. (Luuk. 1:26–38) Näin enkeli uutisen ilmoitti: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.”
Enkelin ilosanoma on ollut omiaan järkyttämään kuulijaansa. Kuinka olla pelkäämättä, kun yllättävä raskaus voi hajottaa avioliittohaaveet nyt ja kenties myös tulevaisuudessa? Millaista armoa silloin on tulla äidiksi? Sanoma saattaa kuulostaisi jopa tuomiolta ja neitsyelle käsittämättömälle: ”Minähän olen koskematon.”
Ehkä olet kokenut hetkiä, jolloin sinunkin elämäsi on temmattu aivan toiseen suuntaan kuin olit ajatellut. On kivuliain miettein täytynyt muuttaa ajatustensa asentoa ja hyväksyä uusi tilanne.
os Maria uhmasi elämänsä muutosta, sanoiksi asti pääsi vain rehellinen ihmetys. Miksi pelätä, jos Jumala on ohjaksissa? Jumalan armo kätkeytyi siihen ihmiseen, joka hänen sisällään kehittyi: ”Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen.” Vastaväitteet eivät löydä sijaa Marian vastauksessa Jumalan lähettiläälle: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”
Rukoilemme: Pyhä Jumala. Ihmettelemme vähäisen äidin tyyneyttä arvaamattoman tulevaisuuden edessä. Anna meille Marian luottamusta siihen, että sinä kannat elämän myrskyissä. Auta meitä näkemään oma paikkamme sinun suunnitelmissasi, löytämään merkitys elämämme päiville. Vahvista silloinkin, kun tämä maailma kuljettaa toivoamme ristiinnaulittavaksi, sillä sinulle ei mikään ole mahdotonta. Tätä pyydämme Poikasi nimessä. Aamen.
