Joulu on taas tullut ihan varkain, vaikka tuntuu että vastahan siihen oli vielä kuukausia. Lapsena jouluaatto oli epäilemättä vuoden paras päivä. Kuusen koristelu aamulla, ohjelmat Lumiukosta Joulupukkiin ja noitarumpuun, ruokailu, sauna ja viimeisenä kaikkein paras: lahjojen avaaminen. Muistan monena jouluna odottaneeni kärsimättömänä, että viimeinenkin tulisi saunasta ja pääsisin avaamaan lahjoja. Voi sitä riemua kun paperin sisältä paljastui barbie-auto tai barbie-kauneussalonki! Rakastan muistella noita jouluja, kun vielä koko perhe oli suurimmaksi osaksi yhdessä.
Paljon on kuitenkin muuttunut vuosien saatossa, ja mitä enemmän ikää tuli, niin sitä vähemmän osasin enää joulusta nauttia. Perhe hajosi, ja samalla hajosi myös joulufiilis. Muistan, että jotkut joulut tuntuivat jopa surullisilta. Ei osannut enää iloita samalla tavalla kuusen koristelusta ja lahjojen avaamisesta. Se alkoi tuntua jopa hieman väkinäiseltä. Tosiasiahan on, että ei joulu varmasti koskaan tunnu samalta kuin lapsena, mutta harmittaa syvästi miten monta merkityksetöntä joulua tähän lapsuuden ja aikuisuuden väliin on mahtunut. Onhan joulu kuitenkin rentoutumisen ja yhdessäolon aikaa, niin olisi siitä mukava osata myös iloita. Ehkäpä siitä osaa nauttia ihan eri tavalla sitten joskus, jos on omia lapsia.
Jottei tämä teksti menisi aivan synkistelyksi, niin voin ilokseni kertoa, että se joulufiilis on taas pikkuhiljaa löytymässä! Tänä vuonna ensimmäistä kertaa tuli jo marraskuun puolella tunne, että täytyypä koristella asunto jouluiseksi – ja niin tein heti joulukuun alussa. Leivoinpa ensimmäiset joulutortutkin ajoissa! Tuli jotenkin tosi hyvä tunne, vähän kuin silloin lapsena. Tänä päivänä lahjojen saanti tuntuu aika merkityksettömältä, mutta lahjojen antaminen taas tuottaa suuresti iloa. Nautin lahjojen ostamisesta ja siitä kun saa ilahduttaa niillä läheisiä. Ostaa jotain, mistä toinen on haaveillut ja puhunut pitkään. Siitä tulee niin hyvä olo. Täytyy myöntää, että onhan se toki plussaa, jos itsekin saa edes muutaman lahjan.
En usko, että vanhemmat ja sisarukset olisivat enää koskaan kaikki koolla jouluna. Mutta onneksi minulla on tavallaan oma pieni perhe: poikaystävä ja maailman ihanin kissa, joiden kanssa viettää joulua. Saatanpa taas lapsuuden kunniaksi katsoa telkkarista jouluisia lastenohjelmiakin! Joulukuusta ei kyllä kerrostaloasuntoon tule hommattua, ja voi olla että kissa repisi koko hökötyksen koristeineen kaikkineen alas. Mutta eipä sillä niin väliä. Pääasia, että saa viettää aikaa ja rentoutua rakkaimpien parissa. Aion myös unohtaa hetkeksi kaikki turhat kalorit ja syödä hyvin, koska jouluruoka ja suklaat ovat ihan parasta. Unohtakaa tekin kaikki turha stressi ja rentoutukaa, ja olkaa ennen kaikkea onnellisia!
Lämmintä joulumieltä kaikille!
Marja Lehtola on 21-vuotias nainen, hän asustelee Kiuruvedellä ”inttileskenä” Misu-kissansa kanssa. Hän valmistui lukiosta keväällä 2011 ja sen jälkeen hän on tehnyt erilaisia työharjoitteluja ja kesätöitä ja yrittänyt samalla päästä opiskelemaan. Vielä ei ole tärpännyt, mutta hän ei aio kuitenkaan luovuttaa!
