Minusta tuli sunnuntaina pienen tytön kummitäti. Kaunis tyttö sai kauniin nimen, pikku enkeli. Viiden ihanan kummipojan jälkeen on ihanaa päästä hössöttämään tyttöjuttuja. Mietin ensimmäistä kummipoikaani, joka on jo aikuinen. Aika kuluu niin nopeasti. Ihmisen elämän kaari on niin lyhyt loppujen lopuksi, paitsi jos suhteutan sen omaan kuluneeseen viikkooni. Sunnuntaista sunnuntaihin sisälsi kahdet tupla- 7-vuotissynttärit, lasten joulujuhlan, alusvaatekutsut, yhdistetyn konsertti-pikkujoulun, ristiäiset, kirkkokonsertin ja kuusi täyttä työpäivää. Kotona en sitten tehnytkään mitään.
Oli muuten korvia avaava kokemus, kun 13 seitsenvuotiasta lasta, puolet tyttöjä ja puolet poikia, viettivät kaksituntisen synttäreiden merkeissä, kaikki samassa tilassa. Neljä aikuista perään katsojaa riitti hädin tuskin. Lapsen näkökulmasta ilta oli huumaava; sielun kyllyydestä kavereita, huutoa, juoksua, karkkia, kakkua, lahjoja, askartelua… Jumalan lahja kaksosten vanhemmille.
Vanhemmuudesta sen verran, että niin ihania taivaan lahjoja kuin lapset ovatkin, niin tarvitsemme hetkemme ilman heitä. Esimerkkinä ne yhdet pikkujoulut joulun alla tai rakas harrastus. Silloin mummot ja ukit ovat kultaakin kalliimpia. Mummot ja ukit oikeastaan pelastavat lapsiperheiden maailman. Olivatpa he omia tai varamummoja ja –ukkeja. Aina yhtä korvaamattomia. Ainakin meille.
Kaikessa järjettömässä hulinassaan olen onnellinen joulunodottaja. Olen saanut pysähtyä tärkeiden ihmisten kanssa hetkeksi nauttimaan välillämme olevasta yhteydestä, olen nähnyt lapsen riemun, ehtinyt tehdä kotiin lämpimän joulumaailman, mitä ehdottomasti tarvitsen. Olen saanut saattaa mummoni uuteen elämänvaiheeseen, ihanaan hoitokotiin, minne hän on kotiutunut hyvin. Siskoni perhe tulee jouluksi ”kotiin” Vaasasta ja töissä on kiire. Kaikki siis hyvin.
Kaiken joulunodotuksen ja hössötyksen rinnalla elämä kulkee kulkuaan ja arki etenee hitaasti mutta varmasti. Me odotamme, että vietämme joulun perheemme parissa, mutta aina asiat eivät mene niin kuin suunnittelemme. Ensi viikonloppunakin, juuri ennen joulua, siunataan monen ihmisen läheinen haudan lepoon.
Tiedän, että monen kiuruvetisen jouluun liittyy valtava ikävä. Meillä kaikilla on enkelimme, joita kaipaamme, tänä joulunakin. Heidän paikkansa on tyhjä tässä maailmassa, eikä sitä voi täyttää kukaan muu.
Toivon, että jokainen löytää lopulta joulun rauhan sydämeensä. Poisnukkuneet rakkaat kulkevat jouluenkelinä rinnallamme.
Toivotan kaikille hyvää ja rauhallista joulua Mika Waltarin Joulurunon sanoin.
Joulu,
se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.
Mika Waltariammuvien kynttilöiden tuoksua
ja hiljaista, onnellisen säikähdyttävää rakkautta
ja unta, jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä ja avaamme hitaasti
