TALON emännän on huolehdittava siitä, että kahvi on moitteetonta, isännän katsottava, että ruokajuomat ovat ensiluokkaiset.

HETI alkuun tunnustan, jälleen, ettei otsikko ole itse keksimäni. Toivoisin niin, mutta se on harmikseni ranskalaisen lakimiehen Anthelme Brillat-Savarin (1755–1826) kirjasta, joka käsittelee maun fysiologiaa.

SAIN muutamia viikkoja sitten puhelun, keskustelun aikana kävi ilmi, että kaverilleni oli tarjottu ostettavaksi liha-alan yritystä. Samaisen puhelun aikana minullekin valkesi, että tässähän taidetaan puhua myös asioista, jotka saattavat muuttaa tulevaisuuttani. Sen enempää tässä aihetta avaamatta vastasin hänelle varsin myöntävästi esitettyihin kysymyksiin. Tästä mahdollisesti lähitulevaisuudessa lisää.

SITTEN, viikko pari tuon kyseisen puhelun jälkeen, hän tuli käymään Porvoossa, keskustelimme asioista lisää. tuliaisina hän toi lampaan ulkofilettä, hevosen sisäfilettä ja samaisen eläimen sisäpaistia. Minulle sanottiin, että loihdi jotakin. Okei, loihdi jotakin…hmm…

SIITÄ se sitten lähti… Vaikka olin tehnyt päätöksen, että smoukkaan nuo tuliaiset, ja kiikutan seuraavana päivänä maisteltavaksi, niin yhtään väheksymättä niitä, määrä tuntui kuitenkin varsin vaatimattomalta noin 5-6 tunnin ”työntekoon” nähden.

AKTIIVISENA Facebookin käyttäjänä julkaisin omalla aikajanallani ilmoituksen, jossa kerroin kaveripiirilleni aikovani smoukata perjantaina. menkää hyvät ihmiset kauppojen pakastealtaille, ostakaa edullisia joulukinkkuja, sulattakaa, ja tuokaa ne minulle perjantaihin klo 17.00 mennessä, niin huoneen lämpöisinä kuin mahdollista. Tietenkään en ajatellut tehdä sitä vastikkeetta, vaikkei raha mielessäni siinä kohtaa ollutkaan. Minulle vastapalvelukseksi sai tehdä muun muassa Karhun-palveluksen (lue Karhu IIIx24) jokaista paikalle toimitettua tuotetta kohden.

TÄMÄHÄN sai loppujen lopuksi aikaan suht valtaisan puhelin- ja viestittelyrumban, ja loppupeleissä ”helvetinkoneeksi” ristityn jenkkismoukkerin kidukset olivat täynnä lihaa.

TOIVOTTAVASTI toimitus lisää tämän blogin mukana laitetun kuvan, jossa vasemmalta alkaen on 3,5 kg häränrintaa, 3,5 kg luomukinkku, 1,2 kg lampaan ulkofilettä, noin 1 kg hevosen sisäpaistia, reilut kilon palat kalkkunan rintaa ja naudan sisäpaistia, 3,5 kg possun ulkofilettä ja 3,5 kg possunniskaa. Tuosta jälkimmäisestä olen yhdeltä muka ”ystäväryhmältä” saanut palautetta, että ainako se ratsastaa tuolla possunniskalla. Alkaa jo väsyttää. Pureudun tähän ryhmään jossakin vaiheessa myös avaten henkilöitä siellä ryhmän sisällä, ketä he ovat, ja mitä he tekevät – käsittäkööt he tämän pienenä varoituksena.

LÄHES jokaisen lihakimpaleen tuojat saivat, toki suosittelujen jälkeen, päättää miten niitä maustetaan ennen smoukkaamista. Taas, vasemmalta alkaen, häränrinta sai aiemminkin mainitut mausteet, puolet suolapippuroituna pastramiksi ja puolet dry rub-kuivamausteseoksella, luomukinkku suolattuna, mutta muuten naturellina, lampaan fileille tein suola-pippuri-murukahviseoksen, hevoselle suola-pippuroinnin, kalkkuna pintasuolattuna, jossa pohjalla kermamarinaadi, nauta suola-pippuroituna, possun ulkofile omassa suolassaan ja possunniskalle alusta pitäen oma Chef Curlys BBQ OMG!-kastike.

TÄSSÄ kohtaa täytyy todeta, että ulkona vallitseva pakkassää, -20 astetta. Se asetti meille hieman haasteita, mutta valtaosin kipinässä ollut henkilö sai hoidettua erityisen mallikkaasti. Jopa virkavaltakin kävi toteamassa paikalla asian, eikä huomautettavaa ollut. Kuitenkin heidän saapuessa paikalle näytti, että kipinämikon olisi ollut tarve lähteä housunvaihdolle… No, aina puoleen yöhön saakka smoukkauslämpö pysyi, hetkellisiä poikkeuksia lukuun ottamatta noin 110–115 asteen tietämillä. Teimme myös sen havainnon, että klapien täytyy olla himpun verran ohuempia kuin kesäkelissä, jotta tavoitelämpö pysyy päällä.

PIENIMMÄSTÄ paloista alkaen 1,5 tuntia riitti aikaansaamaan kevyen ja hyvän savunmaun possun ulkofileen ja -niskan tekeytyessä noin 5 tunnissa syötävään kuntoon. Kaikkein suurimmat yllätykset tarjosivat kalkkuna, hevonen ja lampaan ulkofile. Voisin todeta, että ne olivat jalommassa muodossa ja valmiina pöytään, itse asiassa melkoinen osa taisi mennä suoraan omiin kiduksiin siinä maistellessa.

NIIN, pitäisi siis taas jollakin tavoin sivuta otsikkoa… Lupaavan suhteen pohjalta, sitä emäntää talossa ei kuitenkaan enää ole, ja jouduin itse hoitamaan kahvipuolen. Tosin melkoisen äijämeiningillä mentiin, ja arvelen, etteivät tähän iltaan emännät juurikaan olisi mahtuneet, eli loppujen lopuksi tuo ensin mainittu puute ei haitannut tässä kohtaa.

TODETTAVA on, ja jopa yllättävää, että Ruotsista saa hyvän ja tumman kahvin sellaisessa violettisävytteisessä paketissa. Kurkatkaapa hyllyistä löytyisikö sellaista ja kokeilkaa. Tälläkin kertaa se osui ja upposi. Isännän roolissa enkä varsinaisesti edes joutunut pitämään huolta ensiluokkaisista juomisistakaan, olihan jokainen tuonut oman suun mukaiset juotavat tullessaan.

SEURAAVAN empiirisen smoukkauksen on tarkoitus tapahtua helmikuun puolessa välissä. Tällöin taas mennään täydellä setillä. Ihan vinkkinä muutamille kotiseutujen lihansyöjille voisin vinkata, että perinteisiä riskimajoituspaikkoja löytyy, tosin rajoitettu määrä, päivämäärä kalenteriin, lihat kainaloon ja tervetuloa – voi sen viikonlopun huonomminkin viettää.
Nyt heittäydyn sohvalle, ja alan mietiskelemään mikä minusta tulee isona.

Kirjoittaja on kohta 47-vuotias porvoolaistunut, Kiuruvedeltä lähtöisin oleva mainosalalla toimivan yrityksen paikallisjohtaja, jolla on omasta mielestään varsin mutkaton suhtautuminen ruuanlaittoon. Hän käy satunnaisesti keikkailemassa tv-kokkien Sami Garamin ja Janne Pekkalan kanssa, onneksi ei kuitenkaan kokkina…