Nyt se on sitten ohi. Nimittäin olympialaiset! 18 päivää mieletöntä urheilun riemujuhlaa, niin kylläpä tuntuu oudolta, ja aika tyhjältä kun se menikin sitten lopulta niin nopeasti ohi. Tunnustaudun kovaksi penkkiurheilijaksi, ja erityisesti juuri talviurheilulajit, varsinkin hiihto, mäkihyppy, taitoluistelu ja jääkiekko ovat lähellä sydäntä. Mutta urheilu ihan ylipäätään, sen kummemmin lajittelematta, on tärkeä osa elämääni.
Urheiluinnostus taisi itsellä lähteä alun alkaen formuloista joskus 2000-luvun alkupuoliskolla. Seuraavana taisi olla mäkihyppy, muistan tosi elävästi kun Janne Ahonen vuonna 2004 hyppäsi maailmanennätysmitoille, ja kaatui pahasti. Vuonna 2005 oli Helsingissä yleisurheilun MM-kisat, ja silloin erityisesti Tommi Evilän pronssi sykähdytti. Talviurheilusta innostuin sitten ihan toden teolla vuoden 2006 talviolympialaisten myötä, ja pakko sanoa, että elävin muisto sieltä on Suomen niukka tappio Ruotsille jääkiekossa. Se kirveli pahasti. Samana vuonna oli myös jalkapallon MM-kisat, ja jostain syystä päätin ruveta katsomaan niitä. Olisiko ollut Englanti vastaan joku muu maa, mikä oli ensimmäinen koskaan kokonaan katsomani jalkapallo-ottelu. Totta kai hurahdin siihen(kin) lajiin, ja ylivoimainen suosikkini oli (ja on edelleen) Saksa ja suosikkipelaajani Miroslav Klose!
Näiden kaikkien tapahtumien jälkeen on urheilun saralla ollut niin monia hienoja hetkiä ja arvokisoja, ettei niitä millään pysty erottelemaan. Paitsi no, ehkäpä parhain urheilumuistoni ikinä: Suomen MM-kulta jääkiekossa vuonna 2011. Sitä finaaliottelua tulee aina silloin tällöin vieläkin fiilisteltyä youtubesta. Mutta, palatakseni vielä olympialaisiin, jotka ovat nyt vielä tuoreena mielessä.
Suomen saldona on siis 5 mitalia, mikä on minun mielestä ihan hieno saavutus. On toisaalta epäreilua, että usein vain mitalit lasketaan, koska niin monia muita upeita suomalaissuorituksia kisoihin mahtui. Erityisesti maastohiihdossa tuntui, että suomalaiset ihan ylittivät itsensä. Ei voi tarpeeksi hehkuttaa Iivo Niskasen ja Sami Jauhojärven kultaa miesten parisprintissä! Se oli huikea hetki se, kyllä siinä itselläkin valui onnenkyyneleet ihan solkenaan. Kyllä nuorella Iivo Niskasella on edessään upea ura. Pakko hehkuttaa myös Leijonien upeaa taistelua pronssista, ja nostan hattua erityisesti Teemu Selänteelle, Kimmo Timoselle ja Sami Salolle. Tämmöisinä hetkinä olen niin ylpeä ollessani suomalainen, miten mahtavia urheilijoita tällä maalla onkaan tarjota!
Mutta, jos siis unohdetaan ne mitalit ja mietitään vähän muita suorituksia. Mäkihypyssä on nähtävissä valoa tunnelin päässä, Anssi Koivuranta suoritti aika lailla omalle tasolleen, ja nuoria urheilijoita on tulossa perässä. Ja eiköhän se Ahonenkin sieltä vielä löytää hypyn juonesta kiinni. Naisten puolella Julia Kykkänen on matkalla maailman huipulle. Yhdistetyssä 18-vuotiaassa Ilkka Herolassa on ainesta seuraavaksi menestyjäksi. Lumilautailussa hieman alisuoritettiin sairastelujen ja loukkaantumisten takia(poislukien Rukajärven hopea), mutta kuitenkin siinäkin suomalaiset ovat huippukunnossa ollessaan maailman kärkeä. No problem. Maastohiihdossa siis mitalien ulkopuolellakin oli tosi loistavia suorituksia, varsinkin Iivo Niskasen niukka neljäs sija 15 kilometrin perinteisellä. Kaisa Mäkäräisen huono tuuri (vai mikä lie oli sitten vikana) ampumahiihdossa hämmästytti. Parempi etten tässä muita lajeja enää kommentoi, menee muuten liian rönsyileväksi tämä teksti! Kaiken kaikkiaan, hyvältä näyttää, monessa lajissa on paljon nuoria urheilijoita tulossa huipulle, joten seuraavia talviolympialaisia odotellessa… Suomi paras pohjoismaa?!
No niin, mutta mitäs nyt sitten olympialaisten jälkeen? Tarkemmin kun miettii, niin onhan tässä tulossa vaikka mitä. Hiihtolajeissa maailmancupit jatkuu vielä, vesi kielellä odotan erityisesti mäkihypyssä lentomäkiä. Taitoluistelun MM-kisat on tulossa, samoin jääkiekon MM-kisat. Kultaa 2014? Formulatkin alkaa ihan piakkoin. Niitä on tullut viime vuosina aika satunnaisesti seurattua, mutta josko sitä nyt innostuisi taas uudelleen! Yleisurheilutkin kolkuttaa jo ihan ovella, ja kesällä onkin luvassa EM-kisat. Sielläkin monella nuorella urheilijalla mahdollisuuksia vaikka mihin. Niin ja tietenkin jalkapallon MM-kisat! Huh, ei se penkkiurheilun harrastaminen näihin olympialaisiin lopukaan!
Pakko tähän loppuun lainata vielä Tuukka Raskin kommenttia: ”Neljän vuoden välein maailman parhaat pelaavat vastakkain, ja jos kärpäsenpaskan kokoinen maa ottaa mitaleita, on se aika kova juttu.”
Marja Lehtola miettii vielä elämän suuntaa kirjoitellen blogeja.
