Blogi (muokattu 20.1.2021) Kiuruvesilehti

Mietteitä

Tämän blogin ja kaksi muuta olen aloittanut jo kesällä, mutta en ole vaan saanut kirjoitettua niitä loppuun. Sama ongelma minulla on ollut kirjojen lukemisessa. Olen aloittanut viisi eri kirjaa kesäkuukausina, mutta yhtäkään en ole saanut luettua loppuun. Ja tässä on kaksi asiaa, rakastan kirjoittamista ja lukemista. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta veikkaisin, että uusi elämänasenteeni on tuottanut tulosta. Teen sitä mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Kesällä olen ollut enemmän fyysisesti ja henkisesti läsnä tässä ja nyt ja sisäisen minäni on saanut olla rauhassa. Olen nauttinut ihanista ilmoista, lämpimistä kesäöistä ja ulkoilmaelämästä. Helteet ovat nyt takanapäin ja on siirrytty ulkoa sisälle. On taas enemmän aikaa katsella omaa mielenmaailmaansa.
Aivan ihana kesä on takana ja energinen syyskausi on alkanut. Kuten arki ja oravanpyörässä juokseminen, enkä sano sitä mitenkään negatiivisesti. On ihana rikkoa rajojaan ja aikataulujaan kesäaikana, mutta kyllähän ihminen rutiineja kaipaa! Omaan kotipesään käpertymistä ilman minkäänlaisia pakkoulkoiluja ja kukan kasteluja. Oman sukupolveni ihmiset todellakin käpertyvät omaan piiriinsä, kuten minäkin. Kuuluisat elämän ruuhkavuodet taitavat olla ihan totta. Koko sen työ-koti-harrastus-ympyrän sisältä ei tahdo ehtiä/jaksaa tapaamaan muita ihmisiä. Harrastuksissa tavataan kyllä kaiken kiireen keskellä, mutta sellainen illanistujaiskulttuuri on tällä hetkellä aika lailla nollassa. Itse ainakin kaipaisin aikaa jutella joutavia kiireettömästi, mutta kai se on uskottava, että kaikki aikanaan. Niiden hetkien aika tulee vielä. Tällä hetkellä nollaus takkatulen ääressä villasukat jalassa oman perheen parissa on sitä parasta illan istumista.
Mutta asiasta kukkaruukkuun.
Nyt on miehet metsällä ja naiset ilman autoa ja eivät pääse kylälle, vaiko mikä? Kiuruvesi on hiljainen kuin huopatossutehdas! Aina syksyn tullen on rauhallisempaa, kun ihmiset toipuvat kesän kohelluksesta, mutta nyt on kyllä pohjat tehty tässä asiassa. Olen jutellut yrittäjäkavereideni kanssa ja tilanne on kaikilla sama. On aika ”huisia” tehdä ostoja kauppaan, kun kassakone kilisee hissukseen. Maailmantaloudellinen tilanne vaikuttaa varmasti ihmisten ostokäyttäytymiseen, totta kai. Kukkaroon kurkistetaan vähän tarkemmin ja mietitään mihin sitä rahaa sijoitetaan. Hyvä niin, sillä mistään ihminen ei pääse niin helposti eroon kuin rahoistaan (ja ystävistään). Esitän tässä samalla varovaisen pyynnön, että kiuruvetiset miettisivät joskus myös sitä, mihin kaupunkiin rahansa jättävät. Jos kaikki raha kulkeutuu Iisalmeen ja Kuopioon, täältä Kiuruvedeltä loppuvat palvelut hyvin nopeasti. Se, mitä vähittäiskaupat kotipaikkakunnalla tarjoavat asiakkailleen, on kiinni kysynnästä ja siitä, että maksavia asiakkaita riittää. Jos ette saa riittävää palvelua tai valikoimaa, avatkaa suunne. Kertokaa kauppiaalle mitä te kaipaatte, näin yritykset voivat mahdollisesti korjata tilanteen ja palvella teitä paremmin, kehittää toimintaansa asiakkaidensa parhaaksi. Jos ette kerro ja anna palautetta, tieto ei yksinkertaisesti kulje. Puskaradio ei aina toimi.
Eteenpäin on katsottava. Sesonki vaihtuu ja uudet tuulet on aina saatava puhaltamaan. Joulua kohti mennään hitaasti mutta varmasti, se on ollut jo paljon mielessä suunnitellessa syksyä eteenpäin. Itse asiassa ensimmäiset kyselyt jouluisesta asetelmantekoillasta ovat jo tulleet!
Nyt minä lähetän tämän tajunnanvirran päätoimittajalle, suljen tietokoneen ja lähden työpaikalleni. Yritän ja haluan palvella juuri sinua lukijani mahdollisimman hyvin täänänkin. Jutellaan kun kohdataan!
Ai niin, vakioaforismi meinasi unohtua:
Life isn’t about waiting for the storm to pass… It’s about learning to dance in the rain.
Vapaasti käännettynä: Elämässä ei kannata odottaa myrskyn laantumista, vaan opetella tanssimaan sateessa.

Anne Härkönen on yrittäjä ja kahden lapsen äiti.