Minä olen omituinen
Luen paljon blogeja, ja niissä on usein postauksia, joissa bloggarit kertovat joitain hauskoja faktoja itsestään. Ajattelin, että olisi vaihteeksi hauska tehdä itsekin semmoinen, joten tässäpä tulee, olkaa hyvä:
Olen usein ihan naurettavan kömpelö. Lähes päivittäin törmäilen ovenkarmeihin ja huonekaluihin, vähänkin jos on kiire niin mulla yleensä tippuu kaikki käsistä. Pari päivää sitten seisoin vain paikallani ja kompastuin (miten se voi olla mahdollista?!) ja äsken läikytin kahvia läppärin päälle. Niin arkipäiväistä, että naurattaa jo. Paitsi silloin ei ehkä naurata kun lyön kipeästi kyynärpääni ovenkarmiin.
Olen lähes pakkomielteinen siisteyden suhteen. Kaiken on pakko olla ihan tip top, varsinkin jos joku tulee käymään kylässä. Ahdistaa, jos oma kämppä on likainen, ja siksi ihan oman mielenrauhankin kannalta pidän sen todella siistinä.
Toinen pakkomielle on se, että värien täytyy mätsätä yhteen. Tämä näkyy ainakin sisustuksessa ja pukeutumisessa. Jopa kynsilakan sävyn täytyy sopia yhteen vaatteiden kanssa. Kyllästyn myös helposti, joten voitte uskoa, että on hieman ärsyttävää olla jatkuvasti lakkaamassa kynsiä uudelleen..
On se vaikeaa tämä elämä.
En voisi elää ilman huulirasvaa. Jos lähden johonkin ja huulirasva unohtuu matkasta, se tuntuu ihan maailmanlopulta. Tänään luulin kadottaneeni suosikkini ja etsin sitä paniikissa. Kun löysin sen sattumalta yhden takin taskusta, huudahdin (enkä valehtele) ”rakkaani!”. Outoa, ehkä?
En voisi myöskään elää enää ilman kahvia. Hassua kyllä, inhosin kahvin makua pitkään. Joskus yläasteen lopulla ystävä yllytti maistamaan, ja huomasin, että se onkin ihan hyvää. Nyt ei kyllä enää lähde päivä käyntiin ilman aamukahvia. Ei se kahvin juominen kyllä oikeastaan yhtään pirteämmäksi tee, mutta jotenkin ärsyttää, jos ei saa aamukahvia. Jotain olennaista puuttuu ja se jää kaihertamaan mieltä koko päiväksi. Tai ainakin siihen asti kun saan sen päivän ensimmäisen kahvikupillisen. Ah sitä tunnetta.
Rakastan kahviloita. Voisin istua kahviloissa tuntikausia, juoda kahvia ja syödä jotain ihanaa leivosta. Lukea kirjaa tai lehteä tai katsella vaan maailman menoa. Harmi että tämä kahvilakulttuuri ei täällä Kiuruvedellä pahemmin kukoista (silti pakko mainita Kyllönmäen Kotileipomon kahvila, niiiin hyvää kahvia ja omenapiirakkaa), mutta muualla käydessä on ihanaa testata eri kahviloita.
Puhun usein itsekseni. En sentään julkisilla paikoilla (ainakaan yleensä), mutta yksin ollessa tulee usein ajateltua ääneen. Hauskaa on myös höpötellä ihan päättömiä juttuja eri kielillä. Lauleskelen myös paljon kotona. Toivottavasti seinät eivät ole tässä kerrostalossa kovin ohuet… Naapurit tykkää.
Viime aikoina olen ruvennut tykkäämään todella paljon iskelmä-musiikista. En sitä aiemminkaan ole vihannut, lähinnä se on vaan ollut suhteellisen yhdentekevää. Nyt se on kuitenkin ruvennut kolahtamaan kovaa, ja tuskin maltan odottaa, että pääsen karaokessa hoilaamaan Jari Sillanpäätä. Tähän kun lisää vielä sen, että bingossa käyminen on hauskaa, niin kuulostaa siltä, että olen mieleltäni lähempänä keski-ikää..?
Olen melkoinen hamstraaja. Erityisesti kirjoja ja DVD:tä tulee osteltua, vaikka hyllyt on täynnä lukemattomia kirjoja ja katsomattomia leffoja. Monet niistä saattavat olla jo monta vuotta sitten ostettuja. Hups.
Minulla on aika omituinen huumorintaju, ja saatan nauraa usein joillekin ihan typerille asioille. Omille jutuille tulee myös hirnuttua aika usein. Perinteiset vitsit ei naurata oikeastaan koskaan, enemmän kolahtaa sarkasmi ja musta huumori. Ja puujalkavitsit! Fingerpori on ykkönen.
