Joskus matkustaessa tulee sellainen hetki, kun kulttuurien väliset erot ovat niin suuret, ettei pysty käsittelemään sitä. Useimmiten sille altistuu, kun käy lyhyen ajan sisään monessa paikassa. Tätä kutsutaan kulttuurishokiksi.
Ennen Kiinaan lähtemistä olimme saaneet matkustaa todella rennosti. Ihmisiä oli vähän, huijareiden ja krääsämyyjien määrä oli melkein olematon, koska Venäjällä ja Mongoliassa ei eletty turistisesonkia.
Heti Mongoliasta poistuessamme matkailun ikävät puolet alkoivat nostaa päätään. Junassa maatessa pystyi kuulemaan, kun varkaita kävi kokeilemassa hyttien ovia. Olisiko joku jättänyt tavaroitaan vartioimatta? Meiltäkin joku pidempi kyntinen sai pienen rahamäärän anastettua.
Kolmenkymmenen tunnin junamatkan jälkeen astuttiin Pekingin rautatieasemalta ulos ja vastaanotimme ensimmäiset havainnot tästä 21 miljoonan ihmisen kaupungista. Ihmisiä niin paljon, ettei likinäköinen nähnyt sille massalle loppua. Massan keskeltä erottui kymmeniä myyjiä kauppaamassa yöpaikkaa ja taksipalveluita, korkeita pilvenpiirtäjiä ledvaloilla koristeltuina, kaiken yläpuolella leijui koko taivaan peittävä harmaa saastepilvi.
Vietimme Pekingissä vähän päälle kaksi viikkoa. Sinä aikana kävimme Kiinan muurilla, kielletyssä kaupungissa ja muissa nähtävyyksissä. Tutustuimme kiinalaiseen kulttuuriin ja pääsin kokeilemaan Suomessakin uutisiin noussutta akupunktiohoitoa.
Kuitenkin tämä kaksi viikkoa olivat aika raskaita. Huomasin, kuinka minua ärsyttivät useat asiat Pekingissä. Liikenne, saasteet, joiden takia en ole nähnyt taivasta yli viikkoon, ihmisten töykeys ja näky siitä, kun uutta, kiiltävää pilvenpiirtäjää rakennetaan ja samaan aikaan rakennustyömaan vieressä olevalla kaatopaikalla nukkuu koditon ihminen.
En pystynyt nauttimaan kunnolla ajastani siellä, koska huomasin, kuinka monta asiaa siellä on huonosti. Aloin miettimään, että miksi minä matkustan? Eikö olisi helpompi jäädä kotiin, niin ei tarvitsisi nähdä, kuinka hassusti asiat maailmalla voivat olla.
Suomi on listattu maailman onnistuneimmaksi valtioksi, mutta onnellisuustutkimuksissa olemme tippuneet listalta. Samana yönä näin unta, että olin tullut takaisin Suomeen. Muistan unesta sen, kuinka onnellinen olin, että sain juoda hanasta vettä. Muistin kuinka hyvin asiat ovat Suomessa, niin monella mittarilla.
Muistin, että siksi matkustan, että ymmärrän maailmaa ja en unohda olla tyytyväinen. Tyytyväinen siitä, että on koti, johon palata, sellaiseen paratiisiin kuin Suomi.
Arvostakaamme sitä, mutta ei ikinä tuudittauduta siihen.
Ottakaa lasi ja menkää hanan luokse. Juokaa lasi vettä maailman onnistuneimmalle valtiolle.
Aleksi Nuutinen
Aleksi Nuutinen matkaa Venäjän kautta Aasiaan ja aina Mount Everestille saakka, matka kestää puoli vuotta. Lapinsalon Pajulasta lähtöisin oleva Nuutinen raportoi matkastaan Kiuruvesi-lehdessä.
