Blogi (muokattu 20.1.2021) Kiuruvesilehti

Kun länkkäri ei morjesta

Länkkäri eli länsimaalainen, toimii aika usein varsinkin reppureissaajien keskuudessa jonkinlaisena mittarina. Vaikka ei ihan suoranaisesti, niin useasti paikkaa tai matkaa arvostellaan sillä, kuinka paljon länkkäreitä on jossain tai milloin viimeksi on nähnyt länkkäreitä. Useimmiten mitä vähemmän, sitä parempi.
Lähdettiin Kiinan hektisimmistä kohdista eli Pekingistä ja Shanghaista etsimään luonnon rauhaa pienempiin kaupunkeihin, Kiinassa pieni kaupunki tarkoittaa 7,5 miljoonaa ihmistä.
Löydettiin aivan uskomatonta luontoa ja ihmisiä Zhagjiajien kaupungista jonka jälkeen jatkoimme Guilinin kaupunkiin, noin 150 kilometrin päähän Vietnamin rajasta.
Istuimme Guilinissa kuppilassa jonka omisti yhdysvaltalainen mies. Olimme todella innoissamme, kun saimme tilata ensimmäistä kertaa kuukauteen länkkäri-ruokaa. Pitsat, hampurilaiset, leivät kuulostivat todella hyviltä, kun olimme riisillä ja erilaisilla nuudelisopilla eläneet pitkään.
Iltaa istuessa tulimme siihen päätökseen, että Kiina on meidän osalta nähty, vaikka vielä muutama päivä olisi viisumia jäljellä. Olimme niin auringon tarpeessa, että Vietnamin 20 astetta hellettä kuulostivat liian hyvälle odottaa yhtään ylimääräistä päivää.
Seuraavana päivänä olimme jo Nanningissa, viimeisessä kaupungissa Kiinan puolella ennen meidän matkan neljännen rajan ylittämistä. Istuimme kivilattialla, musiikki pauhasi kajareista suurella volyymillä, ihmisiä käveli ohi pitäen suurta mekkalaa. Silti kaikki oli rauhallista.
Siirrän rinkkaa sen verran, että pääsen makaamaan ja laitan pääni sen päälle, aurinko lämmittää kasvoja ja katselen juna-asemalta löytyvää palmua. Nahkaiset kenkäni, jotka ovat sisältä vuorattu villalla, ovat tulikuumat jalassa ja tunnen kuinka sukat ovat hiestä märkänä. En ole ikinä ollut niin onnellinen sukkamehusta.
Hanoihin tullessa ensimmäisenä huomaa kuinka uskomattoman paljon moottoripyöriä voi olla yhdessä kaupungissa. Joidenkin laskemien mukaan kaupungista löytyy 3,5 miljoonaa moottoripyörää. Päätämme lähteä oitis kaupungista etsimään hiljaisempaa seutua.
Erikoisesti päädyimme lentämään Hanoista Nha Trangiin. Itse ympäristöystävällisyyttä korkealla pitävänä en aikaisemmin ottanut lentoa edes huomioon mutta säästimme tällä tempulla 21 tuntia matkustusaikaa sekä kaiken kukkuraksi 30 euroa lipun hinnassa.
Vastuullinen matkailu, joka on määritetty niin, että kunnioittaa paikallisia sekä heidän kulttuuriaan ja matkustaa ympäristöystävällisesti, on todella vaikeaa tehdä Vietnamissa. Turistisimmissa kaupungeissa paikalliset ovat töykeitä ja ahneita sekä matkustaminen on fiksuinta tehdä maitse moottoripyörällä tai lentäen.
Kuitenkin suuren ihmetyksen aihe meille oli se kuinka paljon törmäsimme länsimaalaisiin. Olimme matkustaneet turistisesongin ulkopuolella sekä sellaisilla seuduilla, joihin eivät länkkärit usein tule.
Reppureissauksen ja vapaamman matkustuksen yhteen protokollaan kuuluu, että kun näet toisen länkkärin niin moikkaat häntä. Venäjällä, Mongoliassa ja Kiinassa moikkasimme kaikkia niitä harvoja länkkäreitä joita näimme. Nyt olemme paikassa, jossa joka toinen on länsimaalainen. Niin monesti ei kuitenkaan jaksa moikata.
Matkustan sen takia, että näen ja ymmärrän toisia kulttuureita. Tykkään nähdä paikallisia ja tutustua heihin. Itsekin taidan käyttää reppureissajien mittaria. Tiesin, että olin itselleni väärässä paikassa, kun länkkäri ei morjestanut.

Aleksi Nuutinen

Aleksi Nuutinen matkaa Venäjän kautta Aasiaan ja aina Mount Everestille saakka, matka kestää puoli vuotta. Lapinsalon Pajulasta lähtöisin oleva Nuutinen raportoi matkastaan Kiuruvesi-lehdessä.