VAUVAN synnyttyä joulu saa monessa perheessä uusia ulottuvuuksia. Niin myös meillä.
OLEN aina ollut jouluihminen. Joulu on aina ollut minulle se vuoden odotetuin juhla. Rakastan kaikkea jouluun liittyvää. Tunnelmaa, tuoksuja, myös sitä omanlaistaan hössötystä ja kaupallisuutta tiettyyn rajaan asti. Nyt joululla oli aivan erityinen merkitys, kun Everiina oli mukana.
VIETIMME aaton vanhempieni luona, lapsuuskodissani. Myös Lahdessa ja Kuopiossa asuvat veljeni tulivat yhteiseen joulunviettoon emäntineen, joten paikalla oli kaikkiaan 13 henkeä.
Parasta koko joulussa olikin, ja on aina, yhteinen aika ja rauhoittuminen läheisten, kaikkien rakkaiden kanssa.
JOULUNVIETTOPAIKAN päättäminen ei ollut vaikeaa. Olisimme voineet viettää joulun jo kolmistamme, mutta niiden joulujen aika on sitten myöhemmin. Puolisoni perhe ja muu suku asuu niin etäällä, että sekin vaihtoehto oli pois laskuista.
En jaksanut (enkä kyllä kerennytkään, siitä tyttö piti huolen) laittaa joulua lainkaan omaan kotiimme. Joulukuusi, jouluvalot ja leipominen saavat odottaa ensi jouluun. Everiina on tuolloin vajaa 1,5-vuotias ja silloin kaikki vasta jännittävää onkin.
Tälle vuotta ei tarvittu myöskään joulupukkia, kun tyttö ei vielä moisen merkitystä ymmärrä, mutta ensi joulua varten on jostain punanuttu ehdottomasti vierailulle hommattava.
ODOTAN innolla, että pääsemme Everiinan kanssa luomaan omat joulurutiinimme ja –perinteemme, rakentamaan joulusta omannäköisemme, meille perheenä mieluisen juhlan.
Tärkeintä joulunajassa, ja mielestäni koko joulun perimmäisin tarkoitus on yhdessäolo perheen kanssa. Jos joulu jotain on, niin juurikin perhejuhla. Herkuttelua ja naurua. Höpinöitä ja hauskanpitoa. Vähän lisää mässäilyä. Everiinakin käyttäytyi vallan mainiosti, ilman isomaa kiukkua. Ja yllätti äidin pitämällä enolta lahjaksi saatua mekkoa ilman suurempaa tappelua päällä.
VANHEMPIENI luona joulun taikaa loivat omista lapsuuden jouluista tutut verhot, pöytäliinat ja kuusen koristeet. Huoneella tuoksui isän herkkuleipomukset ja kinkku. Mielen ja sydämen valtasi sama lämmin tunne kuin aina jouluisin. Everiina tavallaan oli kaiken keskipiste, kaikkien huomion kohde. Neidiltä ei sylittelijöitä uupunut.
KUN tyttö kasvaa, haluan tarjota hänelle yhtä ihania jouluja, mitä itsellä on lapsena ollut. Niitä Everiina voi sitten lämmöllä muistella kasvaessaan. Ensimmäistä kuusen koristelua, piparien lätöstelyä pikku kätösillä ja taikinan maistelua jne. Onneksi tällekin vuotta saatiin maa valkeaksi ennen aattoa.
TOIVOTTAVASTI myös ensi jouluna on lunta, että päästään pikku emännän kanssa lumeen peuhaamaan ja touhuamaan.
EVERIINA sai lahjaksi käyttötavaraa: vaatteita, vaippoja ym. Lelujen aika on sitten myöhemmin. Neiti hukkuu jo tälläkin hetkellä pehmoleluihin. Isi teki töissä pirpanalle upean syöttötuolin, jonka saa taitettua keinuhevoseksi. Tulee varmasti olemaan kovassa käytössä, kunhan tyttö hieman vielä kasvaa ja istuu paremmin.
EVERIINALLE itselleen tuskin reilun viiden kuukauden iästä johtuen jäi erityisiä muistikuvia ensimmäisestä joulusta. Piparia makusteltiin ja kovasti tyttö oli repimässä paketteja auki.
Värikkäät paperit ja narut tietty kiinnostivat ja niitä olisi pitänyt saada maistaa. Koko joulun ykkösjuttu mitä ilmeisimmin oli mummun tekemä riisipuuro, jota neiti söi ahnaasti suu hymyssä.
Tytölle aatto ja muut juhlapyhät näkyivät lähinnä siinä, että oli autoilua normaaliin vaunuilla liikkumiseen verrattuna (meillä kun ei ole autoa), enemmän ihmisiä ympärillä, tohinaa, ääntä ja melskettä, leikkejä. Neiti sai paistatella ”salamavalojen välkkeessä”.
ÄÄITI kyllä kuvaa prinsessaansa ehkä muutenkin aika paljon… Nimimerkillä kännykän 32 gigan muistikortti kohta tukossa…
Sellainen oli Everiinan ensimmäinen joulu: tunnelmallinen, iloinen, touhukas ja meille vanhemmille ja isovanhemmille erityisesti mieleenpainuva.
Sonja Lång sai
esikoinsensa heinäkuussa 2015
