JOKAINEN mieskuorolainen tietää, että Mieskuoroliiton perusmerkki, ns. kukkomerkki, ei hevillä irtoa. Tarvitaan 40:n määrätyn laulun osaaminen. On pysyttävä äänessään yksinkertaisessa kvartetissa laulaen. Ja mitä kysytäänkään vaativimpien laulumerkkien taitamisessa!

OLLESSANI seminaarissa, kultainen kukko ripustettiin takkini rintapieleen 1957. Myöhemmin tuo merkki innosti minua perustamaan Rytkyn tarkkakorvaisista laulumiehistä peräti pienen kuoron.
Viikoittain kokoonnuimme harjoituksiin Savijärven koululle. Kuka tuli jalan, kuka pyörällä, hiihtäen tai traktorilla. Autolla, ei edes mopedilla kukaan. Niitä kun ei ollut koko kyläkunnalla.

TÄHÄN juttuun liittyvässä kuvassa kuoromme laulaa Pyhäaamun rauhaa emäntä Iida Laukkasen haudalla 1961. Toki muulloinkin esiinnyimme, muun muassa äitienpäivänä Rytkyn molemmilla kouluilla.
Valokuvan kuorolaiset vasemmalta oikealle ovat Vilho Tenhunen, Kalle Kastarinen, Aaro Kastarinen, Heikki Laitinen, Matti Laitinen, Jaakko Kärkkäinen, Pentti Tikkanen, Erkki Tossavainen ja Eero Vitri takana lähes näkymättömissä.

OLTUANI Oriveden Klemettiopistossa kuoronjohtajalinjalla 1961, muutin kuoron sekakuoroksi. Samalla laulajamäärä kasvoi kolminkertaiseksi.

VUONNA 1963 kouluni jäi opettaja Kari Ala-Pölläsen johdettavaksi. Kuoroni samoin. Liekö se ollut ponnistuspohja Karin johtamistaidon huimalle nousulle, lopulta Tapiolan nuorisokuoron jälkeen halutuksi kansainväliseksi kuoronjohtajaksi. Kari asuu nykyisin Espoossa ja on edelleen kysytty musiikkipedagoki kansainvälisessä eliitissä.

MUTTA kajotaanpas pienellä muistelolla ja vähäisellä arvioinnilla sunnuntaina meitä kuulijoita sangen viehkosti ilahduttaneeseen Kiurun Laulun konserttiin. Lauloinhan aikoinaan 1960-luvulla itsekin kakkostenoria Mauno Kauhasen ja Lauri Kanasen keskessä. Niin että oikein ikävä niitäkin aikoja on.
Kiurun Laulu alkukautensa lauleskeli Aapeli Kohosen ja Einari Moilasen ohjauksessa. Lauluinnostus oli suuri. Myös Leskisen Matin ja Palo-Villen kaskut naurattivat ukkoja.

KUORONJOHTAJISTA Eino Mustamo toi laulamiseen puhtia. Niin myös Eino Liljan 40 vuotta kestänyt johtamisrupeama. Tuolloin kuoro teki useita konserttimatkoja ulkomaille.
Eino Liljan ajasta mieskuoron peräsimessä ei kukaan kiuruvetinen ole jäänyt osattomaksi. Olivat sitten kyseessä itsenäisyyspäivän juhlallisuudet, kevätkonsertit, kirkkokonsertit, laulut muistotilaisuuksissa, haudoilla. Maailman monenlaisista kekkereistä puhumattakaan.

SUNNUNTAINA ei kuultu perinteistä Maa kaunehin maa on Pohjoinen, eikä Siunaa ja varjele meitä. Katja Aminoff oli trimmannut miehet uusiin ja riemullisiin sfääreihin. Kulkurin kevät oli annettu konsertille nimeksi ja siihen laulajat hekumoiden antoivat koko fyysisen olemuksensa. Väkevällä otteella lysti tarrautui myös kuulijoihin. Suurkiitos!

MUTTA annetaanpa sanan areena laulajista tutuista tutuimmalle, entiselle rehtorilleni.
Kalevi Komulainen: – Katja on johtanut meitä yhden työkauden ja tuonut oman persoonallisen työskentelytapansa harjoituksiin. Kevyttä musiikkia lähestytään eri tavalla kuin perinteistä laulua, eli kappaleita tulkitaan tekstistä käsin, nuotit ovat sanoitukselle alisteisia.
Ihanpa olivat viisaita sanoja entisellä rehtorillani. Ja tässä lisää niitä.
– Kevyen musiikin rytmiikka tuottaa meille toistaiseksi pienoisia ongelmia, mutta antaa myös uusia nautinnollisia elämyksiä. Katjan saaminen kuoronjohtajaksi oli meille oikea onnen kantamoinen: kuorossa on hauskaa, on naurua, huumoria ja iloista mieltä. Siitä huolimatta tehdään töitä tosi ahkerasti, mutta hyvällä mielellä.
Entäpä erään kuorolaisen aviopuoliso, muuten entinen työtoverini, opettaja Raija Suvanne, aivan sattumoisin viereeni istahtanut. Niin, mitä hän oli mieltä konsertista? Huomasin hykertelyt ja täpinöissään olon.
– Ukot ovat hyvillään naisjohtajastaan. Harjoituksista ei jäädä pois millään syyllä. Ja katos tuota intoa laulamisessa.

TOSIAAN, Kiurun Laulu oli lähtenyt kevätkonserttiinsa viihdyttävällä teemalla. Ketä ei puhuttelisi kaihoa, ikävää, reilua rempseyttä huokuvat, tarkoin kevätkonsertin teeman alla kotiaan pitävät biisit, kuten Uudelleen jos luokses tulla voisin, Kotkan ruusu, Muuttuvat laulut ja Vanha kulkuri.
En usko kenenkään pahastuvan, jos totean, että jalka vähän vippasikin nuoruusaikojen rakkaissa sävelsyövereissä. Ja Iso-Oskarin pojanpojan, Hannu Kärkkäisen, soololaulu Auringon lapset sai minulta lisäpisteet. Kukapa ennen Hannun ukkia ei olisi tuntenut. Kaikki, joilla oli myydä metsää.
Kuorolle on onni pitää völjyssään hyvää pianistia. Kuoronjohtajan puolison, Jari Tynin, taidot ovat mittaamattomat. Myös muut instrumentit vahvistivat esitystä. Sopivat illan teemaan, joka hyvinkin voisi olla vaikkapa Usko Kempin Vanha kulkuri.
Mutta laulumiehet näyttivät nuorilta (tietysti hiomistakin vielä on), varsinkin kun he yllätyksenä johtajalleen vetäisivät aivan lopuksi "Miks´ kaukana niin olet, kultani?" Iisalmelaiselle kaiho osoitettuna oli aivan hellyttävä. Rehtori Kalevi Komulaisen kädet olivat silloin taidolla puikoissa. Lassi kiittää kunnioituksella.
Kiurun Laulu, jäämme innolla odottamaan uusia konserttikuvioita.

LAURI WINBERG
kotiseutuneuvos