MAIJA HUTTUNEN Lavapurolta on juuri tullut lähimetsästä mustikasta. Saaliina on sankollinen sinisiä marjoja. Marjareissu mustikkametsään oli Maijalle tämän kesän ensimmäinen, eikä hän kehu satonäkymiä. Viime vuonna Maija keräsi miehensä kanssa 300 litraa mustikoita.
MUSTIKOITA ei ole tänä kesänä niissä maisemissa, mistä Maija niitä viime kesänä poimi. Ainakaan Lavapuron suunnalla.
Luonnovarakeskuksen (Luke) mukaan mustikoista olisi kuitenkin tulossa hyvä sato kukintojen perusteella. Mustikan raakileita on laskettu koeruuduilta keskimäärin 152 kappaletta neliömetriltä, mikä enteilee runsasta satoa.
Kypsymisvaiheen säät voivat kuitenkin pienentää mustikkasatoa, Lukesta todetaan. Kuivina kesinä mustikan keskimääräinen paino pienenee ja osa marjoista voi pudota kuivuudesta johtuen maahan.
Sen sijaan vadelmasato on hyvä. Maija on poiminut vattuja jo 50 litraa. Pisimmät marjankeruureissut ovat ulottuneet 14 kilometrin päähän.
Maija kerää myös lakkoja, puolukoita ja karpaloita. Luken mukaan puolukan kukinta on jäänyt mustikan kukintaa heikommaksi, sen sijaan lakan kukinta on ollut runsasta Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa, Lapin ja Kainuun alueilla kukkia on ollut jopa erittäin runsaasti.
MAIJA Huttunen on käynyt marjassa koko ikänsä. Hän viihtyy metsässä.
– Marjastus on vastapainoa kodinhoitajan työlle. Siinä huvi ja hyöty yhdistyvät. Monikaan ei ymmärrä, kuinka valtavan mielenvirkistyksen metsä tarjoaa, Maija Huttunen kertoo.
Maija ei ahnehdi kerralla liikaa marjoja. Jos on kuuma tai väsynyt olo, hän tulee kotiin vajaalla sankolla. Toisaalta, jos on mukana pari sankkoa ja fiilis on hyvä, Maija saattaa viihtyä metsässä pitkään, useita tunteja.
– Toisinaan marjastan yksin, joskus mieheni tai ystävien kanssa. Joskus meillä on kahvit ja eväsleivät mukana.
Marjastaminen kysyy hyvää fyysistä kuntoa, marjojen perässä kun voi joutua kulkemaan pitkäänkin ja poimiminen on kyykistelyä.
Parhaita poimittavia ovat Maijan mielestä puolukat, puolukoista sankko täyttyy pian. Ilmakin suosii puolukoiden poimimista, on raikasta, eikä ole itikoita.
METSÄNELÄIMIÄ Maija ei pelkää, eikä eksymistä.
– Kerran tulimme vastakkain hirven kanssa, mutta se lähti juoksemaan eri suuntaan minut nähtyään.
Eksymistäkään en ajattele, sillä poimin tutuista paikoista. Mieheni kanssa voimme mennä kauemmaksi, mutta hän erämiehenä osaa suunnistaa.
HUTTUSILLA syödään marjoja paljon sellaisenaan, marjoista tehdään myös leivonnaisia ja kiisseleitä.
