ON alkanut vuosi 2017. Suomi 100 -ilmiö koskettaa meitä jokaista tunnuksella yhdessä.
Kuitenkin meillä jokaisella on oma kasvutarinansa Kiuruvedellä, niin täällä syntyneellä kuin muualta kiuruvetiseksi muuttaneella. Myös minulla.
Miksi minusta tuli ”Vimperin Lassi”, Rapakkojoen Rinteelästä? Kerronpa lähtökohdat, sytykkeet kasvamiseeni.
Rakkaus synnyinkotiini ja kiintymys koko perhettämme ja kotikylääni kohtaan kasvatti minua väkevästi, mutta innostavasti. Sitten syvennyin koko Kiuruvettä koskeviin asioihin. En omin voimin, vaan lukuisten ystävien tukiessa. Tässä heistä eräs.

MAANMITTAUSNEUVOS Lauri Kärkkäinen, tuttavallisesti Kärkkäes-Lassi, kasvatti tunteen, mitä on olla kiuruvetinen. Sai olla sitä, asuipa Kiuruvedellä, Ivalossa, Mikkelissä, Helsingissä, Berliinissä.
– Rakkaus kiuruvetisyyteen pitää olla syvällä sydämessä, Lassi opetti.
Sitä oppia sain häneltä joka käänteessä.
Kiuruveden kotiseutujuhlat olivat parasta antia, niin myös Helsingin Kiuruves-seuran tilaisuudet. Leskenä ollessaan hänellä oli minulle (varmaan monen monelle muulle myös) ihan oma huone. Se oli nimetty museohuoneeksi.
Yöpyminen Lassin luona kysyi voimia. Nimittäin hän vatvoi Kiuruveden asioita yömyöhäiseen, herättääkseen aamupuurolle jo neljän tienoilla.
Ihmettelin tässä rässissä ollessani vain sitä, miksi mies on juuri se, jonka kanssa on hienoa olla samaa mieltä.

85-VUOTISPÄIVÄÄNSÄ Lassi piti Kiuruvedellä Kyllikki-siskonsa luona. Kyllikki kertoi, että mitään lupaa häneltä ei oltu kysytty. Veli sanonut vain, että hänen asuntoonsa tämä oli kutsunut ystäviään. Olin yksi kutsutuista.

LAURI Kärkkäisen synttärit sattuivat parahiksi juuri silloin Kiuruvedellä vietettävien valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteyteen. Mikäpä silloin oli juhlia kotiseudullisessa loisteessa! Sain olla niillä päivillä myös kaimani autokuskina.
Koko Ylä-Savoa koskevat kotiseutupäivät päättyivät Koljonvirran, ehkäpä koko Suomenkin sotahistoriallisesti merkittävimmällä paikalla, eli Mansikkaniemellä.

NÄMÄ juhlat olivat valtakunnallisesti merkittävän kotiseutumiehen viimeisimmät. Lauri Kärkkäisen väkevä kiuruvetinen kotiseutuhenki oli menestyksekkäästi hyvin tarttuvaa. Tämän ”taudin” Lassi tartutti myös minuun.
Lauri Kärkkäisen laajat ulkomaanmatkat, joita hän teki Etelämannerta vaille kaikkiin maanosiin, avarsivat osaltaan hänen maailmankuvaansa rinnan hänelle rakkaan kiuruvetisyyden kanssa.

LAURI KÄRKKÄISEN (4.8.1903 – 30 11.1988) pitkän ja rikkaan elämäntyön varsinainen asemapaikka oli Helsinki, ja siellä maanmittaushallituksessa.
Tosin hän 30-luvulla laati Kiuruvedelle taajaväkisen asemakaavan. Hänen valtatyöhönsä kuului myös Suomen itärajan tarkistustyö.

KAIMANI ja suuri esikuvani siunattiin Hietaniemen kappelissa 16.12.1988.
Toisen esikuvani, Kiuruvesi-lehden päätoimittaja Aarne Leväsalmen kanssa kuuluimme saattoväkeen. Aarnen laatima tehtäväjako oli selvä ja riidaton: hän maksaa matkat ja kukkalaitteen, mutta minä muistotilaisuudessa pidän puheen. Näin myös tapahtui. Adventtivirsi ”Avaja porttis, ovesi” sopi ”Kiuruveden suurlähettiläälle” oikein hyvin.
Siitäkin portista Lauri Kärkkäinen vei jaloa aatetta. Varmasti sitä aatetta on ujutettu sinne aikaisemminkin. Nytkin vientinä oli mittaamattoman suuri kotiseuturakkaus, kiuruvetisyys.

LAURI WINBERG
kotiseutuneuvos