Blogi (muokattu 20.1.2021) Kiuruvesilehti

Pienillä teoilla parempaa mieltä

TUNTUU pahalta selata sosiaalista mediaa, kun vastaan tulee niin monia ihmisiä, keillä on paha olla. Mitä siihen oikein pitäisi osata sanoa, kun huomaa ikätovereillaan arpiset käsivarret ja kasvoille kyynelistä levinneet meikit? “Voimia! Koita jaksaa! Pärjäile!”
Entä jos se kaikki mitä sanot hänelle kuulostaakin hänen korvaansa laimealta, eikä paranna sisällä möyrivää tuskaa?

ON niin vaikea löytää sanoja, joilla lohduttaa, kun toinen on tippunut syvälle surun kuiluun, jonka pohjaa ei erota kunnolla. Ne asiat joiden äärellä pyöritään, saattavat tuntua niin suurilta, kun ei ole aiempaa selviytymiskokemusta elämän varrelta. Olo saattaa olla hyvinkin yksinäinen jos ei ole ketään kenelle uskoutua. Ketään kenen kainaloon käpertyä, kun elämä potkii päähän vähän turhankin lujaa. Ne lohdutuksen sanat, joita sinulle sanotaan, ei välttämättä tunnu miltään jos et itse usko siihen kuinka kaikki järjestyy ajan myötä.
Ja kun alkaa miettimään mikä aiheuttaa erityisesti nuorten keskuudessa pahaa mieltä, huomaa, että usein toisten ihmisten käytös ja vaikeat ihmissuhdeasiat ovat yleensä päällimmäinen syy. Yksinäisyys, kiusatuksi joutuminen ja juoruilu ovat harmillisia, ja valitettavasti yleisiä kuvioita nuorten keskuudessa. Varsinkin näin pienellä paikkakunnalla, jossa lähes kaikki tuntevat toisensa.

JUTUT lauantai-illan pirskeissä sekoilleesta nuoresta kulkeutuvat muiden nuorten tietoon jo ennen kuin hän alkaa edes miettimäänkään, että mitä sitä oikein tuli tehtyä. Kaikki seurustelukuviot leviävät usein toisten keskuudessa jo reilusti aiemmin kuin itse osapuoliset ovat keskenään selvillä vesillä.
Joskus tuntuu, että omaa yksityiselämää ei juurikaan ole, ellei eristy neljän seinän sisälle muiden ihmisten ja sosiaalisen median ulkopuolelle. Eihän sen kuuluisi mennä niin. Jokaisella pitäisi olla vapaus olla omanlaisensa, ja tehdä juuri niin kuin haluaa (lakien rajoissa tietenkin). Ei toisten virheisiin kuuluisi kiinnittää niin paljon huomiota. Ei kukaan pysty elämään aina täysin moitteettomasti tai ilman, että joutuisi katumaan joitain tekojaan. Ja juuri niistä virheistä kai sitä useimmiten oppii.

JOKAISEN pitäisi mielestäni keskittyä positiivisempiin asioihin. Niin monet masennuslääkkeen reseptit jäisivät lääkäreiltä kirjoittamatta, jos emme tuomitsisi toisiamme niin helpolla, ja jaksaisimme olla ystävällisiä toisillemme.
Ei se vaatisi keneltäkään niin paljoa ottaa toista kädestä kiinni tai kehua hänen uutta hiustyyliään. On paljon helpompi jakaa toiselle hyvää mieltä, kuin saada anteeksi tehtyään typerästi. Eikä kaikkien kanssa muutenkaan edes tarvitsisi olla ylimpiä ystävyksiä. Minkä takia siis myöskään pitäisi sanoa tai tehdä jotain jonka tietää satuttavan?