Pussataan, pussataan

KAIKISSA toiminnoissasi on jotain vialla, jos sinulla ei ole hauskaa. Ja kuin muistolauseeksi lukijalle: "Tässäkin päivässä on jotain, josta voit iloita."

IHAN ihanan hauskaa oli, kun luin uusimman Kiuruvesi-lehden. Tohdinpa jopa sanoa, etten aikoihin ole pitänyt käsissäni lämpimämpää pitäjälehteä. Oli kuin lapsena äidin tekemä ja antama mustikkapiirakka saatesanoilla: "Lauri, otapas sinäkin, niin voit sanoa naapurissa, että minunpa äiti teki minulle makkeen piirakan."

KYLLÄ päätoimittaja Jaana työtovereineen oli kehitellyt lehden, jossa jotensakin oli kerrottu kaikki ja vieläpä kotoisasti. Käyn niistä tarkastelemaan muutamia.

KAHDESTA tuli yksi, oli maajussi-Jaakon ja helsinkiläislähtöisen Tanjan tarina. Lehtikuvassa Tanja onnellisena karhumaisen Jaakon varmoissa käsissä. Ja varmasti pariskunnan muistissa ja käytössä vuonna 2013 häiden jälkeen lehtihaastattelussa lausumat sanat. Jaakko: "Oon tuima tappelija ja raju rakastaja", johon Tanja lisää: "Kyllä Jaakko pussaa paljon!"

EIPÄ paremmin pariskunta voisi jutella. Pussataan pussataan. Se tekee onnelliseksi. Miten olisi, jos tehtäisiin kysely pariskunnille: "Pussataanko teillä?"

KOSKETTELU ja halaaminen tekevät hyvää parisuhteelle. Muistan äitini opettaneen, ettei vihan yli saa yötänsä nukkua. Myös aamupusut syventävät yhteiseloa. Näin vuosikymmenten avioliitoissakin. Pitänee paikkansa sanat: Mikäli haluat hellyyttä, ole aktiivinen myös sen antamisessa. Parhaat lahjat eivät vaadi paketointia.

KIURUVESI-LEHDEN Jouko Kokkosen ja Heidi Jaatisen tekemät artikkelit ovat parhaasta päästä. Ammattilaisten tekemisistä muuta en osaa sanoa. Historia, väkevä tietoisuus Joukon varmoissa käsissä ja Heidin hyppysissä aito kotiseuturakkaus. Lukija vaistoaa, että mikkää ei oo mittää, jos mittää ei minnää pidä. Tämä kuultu Rauman kirkossa 4.8.1996 presidentti Martti Ahtisaaren istuessa noin viiden metrin päässä.

KIITTÄMISTÄ on toki annettava muillekin. Vaikkapa Heikki Kumpulaiselle aikaisemmissa lehdissä olleista kirjoituksista. Se piispa-ukille tarkoitettu varoitushuuto putoamisesta taitaa hyvinkin pitää paikkansa ja on irronnut Tatun Väinö-pojan suusta: "Ukki puttoo, ukki puttoo."

TÄMÄ toteamus siksi, että Kiuruvedellä olin monissa yhteyksissä Tatun kanssa. Muistan tarkkaan kerrotun, kun Kiuruveden kirkkoherrana ja kirkon rakentamisen rakennustoimikunnan puheenjohtajana Väinö Malmivaara olisi halunnut saarnastuolin alemmaksi, häntä kun korkealla olo tinkii vähän huimaamaan. Näin ainakin Tatu minulle sanoi.

KIITETTÄVIÄ olisi vielä pitkä liuta. Taidan viimeisen kiitokseni säästää rehtori Arja Pentikäiselle kirjoituksesta "Katse kevättä kohti."

ARJA, kerroit tarinan, kanadalaisesta runosta, jossa runoilija unessa oli nähnyt kävelevänsä rantahietikolla Jeesuksen kanssa. Yhtäkkiä hän näkikin hiekassa vain yhdet jäljet ja sitä oli ihmetellyt Mutta Jeesuspa sanoi: "Ei sitä tarvitse ihmetellä, sillä sinä olit sylissäni."

MINUNKIN rantahietikossa aivan äskettäin olivat vain yhdet jäljet. Näin viimeaikaiset tapahtumat olen ymmärtänyt. Olin nimittäin vaikeassa syöpäleikkauksessa.

KOSKA aikoinani olin melkoinen juhlien juontaja ja kun aavistelin, etten leikkauksesta selviäisi, olisin halunnut juontaa omat hautajaiseni. Koska siihen ei luonnollisesti ole mahdollisuuksia, tein paperin, johon oli sovittu siunaaja, mieskuoro väkevästi veisaamaan, arkunkantajat ja muistotilaisuudessa joitakin muistelijoita. Omat lapseni olivat saaneet omat tehtävänsä. Lopuksi poikamme olisi päättänyt tilaisuuden, että olisi veisattu virsi 471.

KUOLEMAA ei tullut, mutta paperi on tallessa. Rehtori Arja, uskon vakaasti, että minunkin rantahietikossa oli vain yhdet jäljet. Nyt minäkin odotan kevättä.

LAURI WINBERG
kotiseutuneuvos