Blogi (muokattu 20.1. 18:03) Kiuruvesilehti

Metsästys jakaa mielipiteitä

Metsästys jakaa mielipiteitä

METSÄSTYSKAUSI on lähes alkanut! Suomessa metsästyskausi alkaa 1.8 ja päättyy 31.7. Tosin metsästyskauden alussa metsästäjät pääsevät tositoimiin vasta 10.8, kun kyyhkyjahti alkaa.
Kyyhkyjahti alkaa siellä missä kyyhkyjä esiintyy, sillä Lapissa ei ihmeemmin näitä peltoaukeiden lintuparvia nähdä. Jahtikausi jatkuu sorsajahdin aloituksella 20.8, joka onkin melkoinen liikekannallepano.

SITTEN jahtikausi jatkuu 1.9 alkavalla jänisjahdilla sekä Pohjois-Lapissa alkaa myöskin hirvestys. Etelässä päästään myös hirvijahdin makuun heti 1.9 peltohirvijahdilla. Perinteinen hirvijahti käynnistyy todenteolla lokakuun puolella ja jatkuu etelässä joulukuun loppuun.

SUOMESSA jänisjahti on suosittua ja mikäpä onkaan komiampaa, kuin kuulaana syysaamuna kuunnella raikuvaa ajohaukkua. Siinä unohtuu arjenhuolet ja muut ongelmat. Mikäli onni on myötäinen, voi jänis päästä ruokapöydän kunniavieraaksi lautaselle.
Jahtikausi vain tiivistyy, kun metsäkanalintuja päästään jahtaamaan. Siellä missä lintukannat sen sallivat. huonot poikasvuodet voivat heijastua pitkälle aikavälille, joten metsästäjät ovat päättäneet rajoituksista alueellisesti. Ei metsästäjät tahdo lintukantaa hävittää yhettömiin.

SANOVAT pahat kielet, että silloin tietää hirvijahdin alkaneen, kun vieno kossun tuoksu leijailee tienoon yllä. Ulkomaalaiset ovat tässä olleet hienotunteisempia, sillä moni Suomessa hirvijahdin aikaan vieraillut kertoo kotonaan suomalaisten jännästä jahtikulttuurista. ”Suomessa syksyisin merkitään kaikki humalaiset oranssein liivein ja hatuin”. No tämä on urbaanilegendaa, hirvimiehiä tarkkaillaan liikenteessä ja metsällä erittäin tiukalla seulalla ja kukapa vastuullinen metsästäjä tahtoisi toikkaroida aseen kanssa pöhnäpäissään.

ONKO ampumataito minkälaisessa kunnossa? Mitenkäs oma kunto, jaksaako tunturissa hilppasta koko päivän riekkojen tai hirvien perässä? Jos käytössä on metsästyskoira, kuinkas sen pohjakunto on tullut hoidettua?

NYKYPÄIVÄN metsästäjä on varsin hyvin varustautunut vuosi toisensa jälkeen alkavaan jahtikauteen. Haulikkomiehet ovat terästäneet ampumataitoa kiekkoradoilla ja hirvimiehet vierailevat viikoittain hirviradoilla. Aseet ja ampujat ovat tikissä. Koiranomistajat ovat aloittaneet kesällä hyvissä ajoin lenkkeilyt koiran kanssa, tai ne jotka ovat. Ainahan joku tahtoo lintsata ja päästää koiran vain narusta maastoon issekseen juoksemaan. Oma kunto jää retuperälle. Savolainen perinnelause lienee, ”mittee sitä tuolla metässä renttoomaan. On se vuoan niin hyvä koera, että tuop riistoo tähän tienvarteen ammuttavaksi”. Lapissa noita perinnelauseita ei liene, vaan siellä ovat miehet rautaa ja painuvat reppuselässä tunturiin päiväkausiksi.

MENIPÄ jahtiin tavalla eli toisella, sääntöjä on olemassa jahdin suhteen. Kas kun sitä ei ihan missä tahansa päästellä luoteja ja hauleja matkaan. Sama se on, jahtasiko riistaa etelässä tai pohjolassa. Pitää olla lupa liikkua torrakoiden kanssa alueella. Eli olla se metsästyslupa maanomistajalta.

KUN jahtikauden alla on kaikki osa-alueet kunnossa, metsästäjä on valmiina kuin Melperi sotaan. Tarkkaa tietoa Melperin valmiudesta tosin minulla ei ole, mutta uskon että henkilö on ollut valmiina, kun on päässyt näinkin julkiseksi.

JULKISTA on metsästyskin nykyisin. Aseista puhutaan paljon ja kiivaimmat vastustajat tahtovat lopettaa metsästyksen kokonaan.

MUTTA se olisi kuin hyppäisi kaulaansa myöten lietesäiliöön. Oltaisiin siis entistä pahemmassa ”kusessa”. Syitä on paljon, miksi metsästystä ei pitäisi lopettaa. Mutta aika ja tila eivät nyt riitä niistä tarkemmin kertomaan. Puhukoot hirvikolaritilastot omaa kieltään, petoeläinten ilmestymiset kaupunkikuvaan ja vaikkapa ympäristön muuttuminen jonkin lajin kasvettua ylisuureksi sen puolesta, että ihmisen täytyy metsästää. Netit ovat pullollaan väittelyitä metsästyksen tarpeellisuudesta, sieltä voitte hakea omille ajatuksille vahvistuksia.

NO se metsästyksestä. Onhan kesän loppu tietenkin paljon muutakin. Elokuun siniset illat, rapukekkerit ja kipeä pää seuraavana aamuna. Tuulastusyöt, salaverkotus, no ei kai sentään enää, marjareissut ja sienestys. Luonto on Suomessa monimuotoinen ja siitä maamme on maailmalla tunnettu.

POHJOISESSA luonto on erilainen ja tarjoaa paljon sellaista, mitä etelässä ei voi kokea. Etelässä on taas paljon sellaista, jota pohjoisessa ei voi kokea. Maamme on kuitenkin vapaa, joten jokainen voi tarpeensa mukaan hakea elämykset sieltä mistä kutsu vahvimpana kuuluu.

METSÄSTYS aiheuttaa parranpärinää ja monenlaista huulenhörinää kansalaisissa. Metsästyksen vastustajat paheksuvat tappamista ja internetin ihmeellisessä maailmassa kehottavat kansalaisia olemaan metsästämättä tai tappamatta eläviä eläimiä. ”Kaupasta saa kuollutta lihaa, miksi siis metsästää ja tappaa eläimiä luonnosta”.

NIINPÄ. Jos kuitenkin pieni sananen näin metsästäjän näkökulmasta sallitaan. Olen metsästänyt ja ampunut tappaakseni eläimiä kohta 50 vuotta. Metsästämisessä kun ei ole muita vaihtoehtoja kuin tappaa se riistaeläin. Emme voi harrastaa joidenkin kalastajaryhmien tyyliä, catch&realese eli pyydä ja päästä -tyyliä. Että ampuisimme ikään kuin huonolla osumalla eläintä ja sen jälkeen elvyttäisimme eläimen ja toivottaisimme pusun jälkeen hyvää matkaa. Se ei vaan toimi. Ja muutenkin, metsästys on riistakantojen tasapainottamista ja hoitamista.
AIVAN totta. Metsästyksellä pidetään aisoissa mm. ylisuurta hirvikantaa.
Olenkin aina sanonut, että hirvi on lautasella paljon parempi kuin auton konepellillä. Siltikin hirvikolareita sattuu Suomen maanteillä melkoisesti, mutta kuinka paljon niitä tapahtuisi, jos metsästäjät eivät pitäisi hirvikantaa kurissa. Kuitenkin vuositasolla Suomessa ammutaan hirviä 50 000–70 000 kappaleen verran. Tuosta voi jokainen tehdä laskutoimituksia päässään, moniko noista hirvistä mahdollisesti keikkuisi maanteillä ja osuisi autoon. Sanotaanko että osumisprosentti autoon jollakin 50 000 hirven määrällä voisi olla melkoisen iso. Me metsästäjät siis turvaamme myös metsästyksenvastustajien turvallisuutta liikenteessä, ehkä pelastamme jopa heidän henkensä.

MYÖS muiden riistaeläinten metsästys jopa tutkimusten mukaan turvaa eläinten pysyvyyttä ekosysteemissä. Oikeanlainen verotus jokaiselle riistaeläimelle vahvistaa kantaa ja auttaa pitämään yllä luonnonmonimuotoisuutta. Ylisuuri kanta voi lisätä jopa sairauksia ja romahduttaa kannan kokonaan ilman metsästystä. Jopa ihmisiin tarttuvat sairaudet ovat uhkana, mikäli ei riistakantoja pidetä sopivassa mittakaavassa.

KALA-HARRI MATIKAINEN
Kirjoittaja on kirjailija, toimittaja ja metsästäjä-kalastaja