Vanheneminen ja musiikki

JAANA SELANDER kirjoitti Kiuruvesi-lehdessä tunnoistaan 56-vuotiaana. Olipa mukava kirjoitus, kun havaitsin että itsekin nyt samanikäisenä olen ”taantunut” monessa vanhaan hyvään aikaan, eikä kyse ole pelkästään aivoverenvuodon jälkioireista. Erityisesti musiikkimaku on sitä hyvää vanhaa aikaan.

MEILLE ”hyvää aikaa” oli 1970-luvun loppu ja 1980-luvun alku.
Hurriganesin Roadrunner räjäytti tajunnan vuosikymmenen alussa. Haapakummussa Saanojen yläkerrassa tutustuttiin kelanauhurilla ja levysoittimella sen ajan virtauksiin. Meidänkin perheeseen ostettiin Salon ylpeys Salora 6000A-stereoyhdistelmä levysoittimella ja kasettidekillä (jäljellä on vielä kaiuttimet, jotka siirtynevät ensi kesänä vierastaloomme Airakselassa).
Silloin sitä soitettiin the Beatlesia ja Eppu Normaaleja rinnan. Radiosta kuului Kovan päivän ilta. Eka kasetti oli Alex Harvey’s Farkkupuodista ja eka LP oli Linda Ronstadtin levy Osuuskauppa Elon kirjaosastolta.

VIELÄ 1990-luvulla kävin ahkerasti Helsingin musiikkikirjastossa lainaamassa musiikki-CD:itä. Ja onhan Kuopion musiikkiosastokin erinomainen, eikä Kiuruvedenkään musaosasto ole huono.
Viimeisin suurempi uusi ahaa-elämys taisi olla Macy Gray joskus Milleniumin jälkeen. Pitkään nautimme sunnuntaiaamuista Heikki Harman ja Jake Nymanin kanssa; oli kauhistus kun ne loppuivat – yritän sietää Pekka Lainetta ja olen oppinut pitämään Susanna Vainiolasta.
Yle Areenasta kuuntelen Levylautakuntaa – että edes vähän tietäisi, mitä tulee markkinoille. Mutta muuten musiikki on sitä samaa vanhaa hyvää aikaa.
Tänään postiluukusta tipahti Donald Fagenin (ex-Steely Dan) CD-levy Kamakiriad, jota juurikin kuuntelen kahdesta suurehkosta, hyvin toistavista kaiuttimesta. Odottamaan jäin vielä John Lennonin Imagine-levyn videopainosta (on jo SACD).
Äänentoistolaitteet ovat perinteisiä johdollisia, tietenkin – toki 12-tuumainen subwoofer ja 9 kaiutinta leffoihin 3D-4K-soittimella/65 tuuman Oledilla (mutta siitä joku toinen kerta).

MIKÄ on musiikin suhteen muuttunut sitten vuoden 1981 yo-juhlien? No LP-soitin (ihana pähkinäpuinen Dual CS-5000) ja LP-levyt tuli myytyä tyttären alkaessa ryömintävaihteen jälkeen nousta hamuamaan levaria. Äänentoistolaitteet ovat paremmat ja monipuolisemmat, mutta kuulokäyrä taitaa olla vaimentunut? Mutta tärkein, musiikki, on sitä samaa. Loppuun kuuntelen King Crimsonia vuodelta 1981, ja mietin ettei musiikki ole siitään parantunut? Olen vanheneva. Aika menee eteenpäin, itse pysähdyn. Alea jacta est.

TIMO MARTIKAINEN
kiuruvetisjuurinen
varatuomari