Blogi (muokattu 20.1. 18:03) Kiuruvesilehti

Kiuruveden mysteerit

Kiuruveden mysteerit

ISTUIMME syyskuussa Monte Negrossa jonkin palvaamon baarin terassilla ja söimme firman juustoja ja joimme punaviiniä. Vastapäätä istui pariskunta, jonka miesosapuoli kertoi – kuultuaan minun olevan Kiuruvedeltä –, että hänenkin isänsä on kotoisin täältä, muuttanut pois 1930-luvulla. On kuollut nyt mutta oli muuttanut Oulun kautta Tampereelle. Hän oli syntynyt 1916, niin kuin isänikin, joten meillä oli muutakin yhteistä.

KYSYIN hänen nimensä ja hän kertoi. Minun olisi tietenkin pitänyt kysyä kiuruvetiseen tyyliin seuraavaksi: ”Vuan paljoko sinä suat palakkoo?”, mutta kerroin sen sijaan, että sen nimiset Kiuruvedellä ovat liittäneet nimensä perään lyhenteen: SKDL. ”Järkyttääkö?”
”Ei, eikä se oo ihme, ku on ollut yksi lehmä ja talvet on pitänyt olla muualla töissä”, mies sanoi.
”On minunkin isäni ollut talvet metsätöissä ja Pyhäsalmen sahalla tai rakennuksilla rakentamassa Emolahden koulua 1952. Ei hänen ole tarvinnut silti olla kommunisti. Oli kolmessa sodassakin: talvi-, jatko- ja Lapin sodassa ja niitä ennen vielä vuoden armeijassa, osti kylmän rintamiestilan ja raivasi peltoa käsin.”

PERUSTIMME parin kaverin kanssa firmamme Kiuruvedelle 6.9.1982 nykyisen kiinteistöni toiseen päähän (ja Pyhäjärvelle ja Kinnulaan seuraavana vuonna), jossa oli 24 vuotta ja nyt tässä nykyisessä 12 vuotta. 1983 tuli eräs mies istuskelemaan toimistooni ja kertoi haaveilevansa tehtaan perustamisesta. Oli soittanut Pyhäjärven kaupungille ja hänen soittonsa oli ohjattu kunnanjohtaja Lauri Kontkaselle. Kunnanjohtaja oli vähän aikaa kuunnellut ja tuumannut sitten: ”Ei tänne kannata tulla.”

KIURUVDELLE ovat aikoinaan olleet änkeytymässä Ponsse Oy, Kuivamaito, Keiteleen saha ja teurastamo Pouttu Oy, mutta eivät ole päässeet. Erään aikalaisen sanojen mukaan Ponsse on estetty tulemasta saatesanoin: ”Tänne ei pers´aukisia yrittäjiä tarvita.”

KAIKKI, joiden kanssa olen asiasta keskustellut sanoivat, että sekä Pyhäjärvellä että Kiuruvedellä on ollut valtava pelko kommunisteista ja kaikenlainen pyrkyryys tehdastoiminnan perustamiseen on molemmissa pitäjissä estetty.

MYSTEERI nro 1: miten kuitenkin Kiuruvedelle on kasautunut parhaimmillaan 35 % kommunisteja (kunnallisvaalien mukaan). kun paikkakunnalla ei ole ollut juuri minkäänlaista teollista toimintaa pientä sahaa ja pienimuotoista meijeritoimintaa (rauha sen muistolle) lukuun ottamatta. Ovatko sodan jälkeen toverit kirjoitelleet ystävilleen Etelä-Suomeen postikortteja, niin kuin Mooses Pessi Havukka-aholta: ”Tulukee täne, tiälä ei ou tevollisuutta eikä tarvihe pelätä työntekuva.”

MYSTEERI nro 2: Miten voidaan estää monien teollisten toimijoiden tuleminen Kiuruvedelle ja jaella tästä toiminnasta vielä talousneuvosten titteleitä ja onpa sekaan tainnut lurahtaa yksi pitäjäneuvoskin, josta ei ole nähty sen jälkeen kuin perävalot?

MINUA tämä kiinnostaa eritoten. Satun omistamaan torin laidasta kerrostalon, jonka arvo on kymmenessä vuodessa laskenut muutamista sadoista tuhansista euroista kai jo pakkasen puolelle. Jos teollistamisasiat olisi aikoinaan otettu tosissaan, olisi tilanne nyt aivan toinen. Jos minä nyt tapaisin ne karvalakkilähetystön miehet, jotka mukamas ovat ´Hälssinkiin asti männeet ja kyselleet Kekkoselta jottain tehasta, jotta olis työntynkee´.
OLISI mukava kiitellä ja taputella vaikka siniseksi.

OLI tässä Kiuruvesi-lehdessä juttua kesällä, että Kiuruvedellä on tekeillä isolla rahalla oikein historiikki näistä vuosista ja kovasti tullaan kiittelemään oivia karvalakkilähetystöjä. Olisikohan totuus tullut hieman halvemmaksi?

RAIMO TUORINIEMI
Kirjoittaja on kiuruvetinen
yrittäjä ja jalkapallofani